United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koska Kiirastulen vuorella, jonka oletetaan sijaitsevan Tyynessä valtameressä Etelä-Amerikan ja Australian välillä, on nyt keskipäivä, täytyy Jerusalemissa olla keskiyö ja Marokossa yö. 5. laulu »Alemman tuon», Danten, joka kulki Vergiliuksen takana ylös vuorta.
Niin, Romeon ja Julian ajat olivat menneet. Omin lupinsa lähti Nelma viimein kaupunkiin. Hän on nyt käymässä Mimmi Byskatan luona. On keskipäivä. Kukkelman jäi rannalle vetämään akkojen kanssa hirsiä maalle. Siitä Nelma vähän välittää, ettei kummitus saa kotona ruokaa, kun hän menee tavoittamaan päivällistään. Tyttö ei edes ilmoittanut lähdöstään tuolle kämpyrälle.
Se on kuin elävä vaate, joka yhtä mittaa muuttelee muotoaan auringon säteiden ja varjojen mukaan. Milloin helähtää se vaalean vihreäksi, milloin taas synkkenevät sen posket. On kuuma keskipäivä, auer hehkuu hikevistä lehdoista, tuolla täällä poltetaan kaskia ja joskus tuikahtaa tulen liekkikin savun seasta.
Sun kohdussas tuojalleen syttyi Rakkaus, min hehkun kautta hempeän tää ruusu on kukoistanut rauhass' ijäisessä. Tääll' olet Lemmen keskipäivä meille ja alahalla, kuolevaisten maassa, sa olet toivon lähde läikkyvainen. Niin suuri, valtava oot, Valtiatar, ett' armon pyytäjän, ken ei sua etsi, sen siivetönnä kaiho kaunein lentää.
Me kuolemme, mutta tasavallan aate syntyy jälleen meidän kauttamme! CASSIUS VANHEMPI: Nyt on keskipäivä, aika arvokas vanhain patriisein jälkeläisille. Veli, kuuletko humun kaukaa? CASSIUS NUOREMPI: Se on kansan riemuhuudot. CASSIUS VANHEMPI: Onko tikarisi peitoksissa? CASSIUS NUOREMPI: Tässä se on. CASSIUS VANHEMPI: Kuule, kuule, niinkuin laviinivyöry pauhu kasvaa. Ah!
BERENICE: Paljon on taivaalla keinoja tahtonsa ilmaisemiseksi. Jos se tekee esteitä, mikset käske merkiksi sen ukkosena jyrähtämään. Se enne olisi Caesarille kyllin arvokas. TIITUS: Nyt on keskipäivä, taivas pilvetön. VESPASIANUS: Missä on minun poikani Tiitus? TIITUS: Isä, isä, älä vaivaa itseäsi. Tässä olen, isä. VESPASIANUS: Entä poikani Domitianus?
Nyt tapasivat he toisensa neljän vuoden eron jälkeen, ja kaikki näytti olevan kirkasta kuin auringonpaiste. Kreivi Bernhard suuteli äitipuolensa kättä; tämä toivotti hänet tervetulleeksi ystävällisin sanoin. Ehkä hän toivoi vielä, että neljän vuoden kypsyttävä kokemus oli saanut entiset tunteet hälvenemään. Keskipäivä ja iltapäivä kuluivat häiritsemättömässä sovussa.
Aurinko, joka taasen rupesi näkymään, näytti, että keskipäivä oli jo ohi, ja Akmed katsoi parhaaksi jättää tämän mielenkiintoisen paikan tarkemman tutkimisen toistaiseksi. Nyt tahdoimme kiirehtiä eteenpäin. Jatkoimme siis uudestaan kulkuamme. Yhä vain ylöspäin nousi polku. Vuoren sisustaan vieviä käytäviä oli tässä useampiakin kuin ennen.
Mutta nyt onkin keskipäivä, munkkien aamumessut ovat jo pidetyt, aamusoitot soitettu eivätkä vielä ole alkaneet iltapäivän kirkonmenot. Kellot tornissa riippuvat äänettöminä odotellen auringonlaskua, joka on taas vapauttava niiden kaiun. Istahdan rappusille levähtämään ja odottamaan minäkin. Takanani on suuri luostari, niinkuin autio linnoitus, josta ei kuulu hiiskahdustakaan.
"Tiedätkö kuka häntä löi?" kysyi hän, "... sen teki Olli, uljas poika Gravsejdetistä!" Sen kautta oli taistelu päätetty sen kanssa, joka ijäti voittaa. Hiljaa ja säveästi hän antoi Karin panna häntä levolle, samassa hetkessä hän vaipui hiljaiseen uneen, ja sielu lepäsi viimeisen kerran matkallaan ajan rajan ulkopuolelle. Keskipäivä oli aikaa sitten ohitse, ja yhä vaan Olli nukkui.