Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Pieniä valkoisia pilviä häilyi vaalealla taivaalla. Aurinko heitti vaaleankeltaisia säteitä seutuun, jossa ei enää ollut kesän voimakasta valoa eikä sen varjoja. Suuret läjät varisseita lehtiä koristivat mustaa maata. Joki juoksi hitaammin, väsyneenä, kasteltuaan kaiken kesää niittyjä. Ja laakso oli niin tyyni ja voimallinen.
En tiedä, enkö uskaltanut siksi, että hän oli tyttö, vaiko siksi, että hän oli punainen. Punainen oli meillä syntiä. Minä kuitenkin ajattelin häntä koko kesän, varsinkin pantuani maata ja luettuani iltarukouksen. En lukenut sitä enää ääneen yhdessä muiden lasten kanssa, vaan luin sen yksin ja hiljaa, ettei kukaan kuulisi.
MARGARETA. Eräs Pohjolan talvi-ehtoo ihanampana kesän iltaa Edenissä aina muistossani väikkyy, ja teki sen lemmen jumala, koska Anianin silmä sädehtien mulle onnensa ilmasi; ja me syleilimme kihlattuna toinentoistamme. Kerran, vielä kaksi me kohtauimme, mutta emmehän kolmatta enään; häntä kutsui pian vartijaksi kotomaan porteille uhkaava sota. KARIN. Minä muistan jäähyväishetken.
On salaperäinen, lämmin elokuun ilta, kun punainen kuu metsänrannasta suurena maailmaa katsoo, niinkuin se sen nyt vasta ensi kerran näkisi. Vaan ei ole niin salaperäinen mikään yö eikä ilta, kuin on tyyni, paisteinen keskipäivä kesän kuumimpana aikana. Päivänä semmoisena kuuluu metsässä, kun kuiva havunneula risahtaa oksastaan irti ja putoaa puun alle.
Minä lintunen satakielinen, Rusorintainen, kupukaunoinen, Pesän laatisin valtavainioon, Valtavainioon, pellon pientaroon; Mutta sielläkin minä pelkäisin Kyntöpoikoa pölypaitoa: Pesän rikkoisi, kesän hukkaisi.
Neljän viikon kuluessa oli suurin osa Savonmaata jälleen voitettu, talonpojatkin olivat aseisin tarttuneet, koko maa näytti nousseen tehokkaasen taisteluun. Mutta kesä ei täyttänyt kevään lupauksia. Savon armeijan täytyi peräytyä Toivalan salmen taaksi, ja Savon maakunta Kuopioon asti oli jätettävä vihollisten haltuun. Koko kesän kuitenkin kesti ankaraa ottelua Kallaveden omistamisesta.
Irenen äidin mielestä olimme me koko kesän saaneet seurustella keskenämme, joten nyt kyllä voisimme kaivata toisiamme parin viikon ajan. Meillä Irenen kanssa on nyt niin paljon järjestämistä asian johdosta, sanoi hän. Ei hän nyt joutaisi sulhaselleen seuraa pitämään, ja Taunolla olisi vaan ikävä yksinään olla. Parin viikon perästä on kaikki valmiina ja silloin saatte toisenne omaksenne.
Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien päällä? Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ... niinhän ne ... minä en oo talvella käynyt ... mikä sinne talvella. Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä ... on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. Maantie kulki Valkeiskylän läpi.
Toivo ei siis ollut niinkuin nimestä olisi voinut luulla iäti kukoistava nuorukainen, vaan päinvastoin vanha kaukalo, joka yli kahdenkymmenen kesän kuluessa oli kokenut jos jonkinlaisia säitä ja tuulia Vaasan saariston ja Furusundin välillä. Tällä aikaa oli se kuluttanut monet hyvät purjeet, sen partaita oli paikattu, vintturi mennyt vinoon ja kajuutta oli näköjään kuin mikäkin vanha koirankoppi.
Siellä hän alkaisi ihan uudestaan, niin, jos hän rupeaisi lukemaan oikein ahkerasti nyt kesän aikana, niin ehkä hän syksyllä voisi päästä 6:lle luokalle. Ja sitte hän jo kolmen vuoden perästä tulisi ylioppilaaksi, samaan aikaan kuin Leenikin. Jos nimittäin Leeni vaan läpäisisi tuossa matematiikassa, vaan siinä Lauri kyllä häntä auttaisi, jos vaan pääsisi Helsinkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät