Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Pöydällä kukoisti kaunis punainen ruusu ja Elias katseli sitäkin ajan vietteeksi hän käänteli kukkaruukkua ja tarkasteli sitä joka puolelta, ikään kuin hän olisi etsinyt siitä jotakin erinomaista, tahi luullut sen joksikin muuttuvan, mutta semmoisenaan se kukkaruukku vain pysyi. Siinä maltittomana istuessaan kuuli hän vihdoin Kertun tulevan ja riensi ovea aukaisemaan, "Kah, sinäkö täällä olet!
Sisäpiika tuli kyökkiin ja, tietäen hänkin Kertun asian, sanoi: nyt juuri lähtevät neidit kävelylle. Eikä hänen tarvinnut sanoa toistamiseen, sillä Kerttu juoksi vikkelästi kadulle. Samassa neidit tulivat katuovesta ulos. Kertun hämmästys oli suuri. Sata kertaa fiinimpiä hän näki joka päivä kaduilla. Nämä olivat niin yksinkertaisia, että oikein häntä nauratti.
Olipa tähteenä vielä kotiin vietäväksi pieni sangollinen vaarainhilloketta. Oli kaunis ilta, niin kaunis kuin elokuun ilta voi olla. Rovasti ruustinnan ja Kertun kanssa lähti soutelemaan järvelle ja ottamaan kuvia järven heinäisistä rannoista, missä aarniohongat ja kuuset seisoivat rannan töyräillä!
Sinä päivänä, heti Kertun lähdettyä, äiti vei Hanneksen katsomaan yläkertaa. Hannes huokaili ja iloitsi, suri ja nauroi kaikkia yhtaikaa. Mutta enkö minä sanonut teille, äiti, että me Kertun kanssa asetumme yhteen ainoaan tai korkeintain kahteen huoneeseen, joista toinen olkoon kyökki? Ja te olette tämmöistä varustaneet!
'Mutta nuo wiisituhatta markkaa olisiwat kumminkin niin runsaasti lisänneet muutenkin jo isoja tawaroitasi', sanoi Kerttu hieman pistelewästi. Nuo wiisituhatta markkaa, kuultuna Kertun suusta, wihlasiwat sydäntäni, niinkuin joku terä=ase olisi työnnetty sen läwitse.
Kaikki, mitä kuolleen ja talouden suhteen tarwittiin toimittaa, oli pikku Kertun ja palkollisten hallussa. Sairaassa mielen= ja puolikuolleessa ruumiintilassani makasin minä useita wuorokausia, jolla ajalla ihmiset kokiwat minua lohdutella ja hoitaa, mutta eiwät nekään ystäwyyden osoitukset woineet suurin liewentää sisällistä tuskaani.
Magnan sanat eivät vaikuttaneetkaan sitä kuin alussa luultiin: ei edes Sannia eikä Rolf Leviniä haluttanut hymyillä, saati nauraa; he eivät ymmärtäneet miksi, mutta syitä siihen he eivät myöskään viitsineet ruveta ajattelemaan. Pian rupatteli Magna taasen pienen Kertun kanssa, iloisesti kuten tavallisesti.
Ovessa hän jo kaikin voimin työnsi kapteenia, ja rappusissa sai hirveän kiireen ja hädän. Tuskin olivat he tulleet ylös toiseen kertaan, kun Kerttu näki tyhjän ajurin tulevan heidän portillensa ja ajavan heidän pihaansa. Kertun sydän seisahtui. Hän ajatteli: tuolla ajurilla aikoo polisi viedä kapteenin. Myöhäistä! Hän oli pyörtyä Kustaavan syliin.
Ja aivan oikein, vanhalla Kustaavalla olikin siellä raamattu avoinna edessään. Kustaava oli Kertun johdolla oppinut jotakuinkin lukemaan, mutta aina sentään kävi raamatun lukeminen mukavammin kuin Kerttu luki. Ja siksi Kustaava heti sanoi: hyvä oli että tulit, ja annettuaan paikkansa pöydän päästä Kertulle meni itse kahvia keittämään.
Kaikki käwi säännöllisesti ja juhlallisesti, ja Kerttu oli morsianna niin kaunis, että luulenpa melkein kaikkien kadehtineen minun onneani. Minä itsekin myös tunsin, että olin onnellinen ja rikas mies. Ja wiimein häät loppuiwat, ja Kerttu oli nyt minun ja minä Kertun, ja minä rakastin häntä sydämestäni ja hän minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät