United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henrik varmaankin nukkuu, koska sieltä ei kuulu mitään. Nyt se on sitä myöten valmis. Minä puolestani en voi sille enää muuta. ELISABETH. Onko lattia vaan hyväksi luututtu? MARTHA. Hyväksi, kerrassa! ja ikkunat pesty, pölyt pyyhityt, ovet ja pihtipielet kaikki hangatut puhtaiksi. Saa kait Jussi herra tulla vaikka tällä hetkellä. ELISABETH. Ei vielä, ennenkuin tämä mattokin joutuu.
Voi kova onni sentään! Nyt se kerrassa pieksää minut! Kävisitte vielä katselemassa suvannon rantoja ... jos ne olisivat jonnekin sinne ajautuneet. Juoskaa joutuin tähystämään. No, minä juoksen! Käyskentelin minkä missäkin, pistäysin puodissa ostamassa tupakkaa ja karamelleja ja virkailin siellä täällä. Kun palasin pihaan, juosta huohotti Kaisa minua vastaan portille.
Totinen ja jäykkä olet, kuin vastarannan kiiski, et tunne etkä salli mitään viatonta huvitusta. Mutta elä luulekaan, että asia siitä paranee, sillä kun kerran olen Matille luvannut mennä, niin menen myös. Se on kerrassa sanottu. Elsa ei mitään virkkanut, mutta hänen mielensä oli käynyt alakuloiseksi.
Tämä vastaus oli liian hyvittelevä, vaatiakseni häntä enää lähtemään pois. Minä vaan pyysin häntä luopumaan kamaristansa, joka on paras koko ravintolassa, ja tyytymään erääsen pieneen somaan suojaan kolmannessa kerrassa.
Voi, armahtakaa minun onnetonta, sairasta äitiäni!" "Asuuko teidän äitinne kaukana täältä?" kysyi Washington. "Viimeisessä talossa tämän kadun vasemmalla puolella, neljännessä kerrassa", sanoi nuorukainen, rukoilevasti katsellen häneen. "Ja te ette ole vielä kysyneet neuvoa lääkäriltä. No, tässä on teille muutamia dollard'ia. Noudattakaa sukkelasti lääkäri."
Varmalla kädellä hän neulaa käytti ja terävä oli silmä huomaamaan, miten hyvä tuli. Kun sai kaikki valmiiksi, nousi hän ylös ja astui muutaman askeleen etemmäksi, tutkiakseen miltä puku vihdoin kokonaisuudessaan näytti. Sievä oli, ei vikaa mitään, ei kerrassa mitään. Mutta hiukset täytyi kammata toisella lailla, kävertää edestä ja vetää alas otsalle. Kyllä hän, Olga, tulisi nekin laittamaan.
Se oli mahdoton nimi kirjailijalle, kerrassa mahdoton. Jos hän olisi kirjoittanut vaikka kuinka sieluntärisyttäviä, hymistysreunaisia väräjöimisiä ei kukaan ihminen olisi niistä välittänyt, kun niiden tekijä oli Vilhelmiina Möttönen. Siitä syystä hän heti huomattuaan kirjailijalahjansa päätti muuttaa nimensä. Vilhelmiinasta tuli Vilma. Se oli päivän selvää.