United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lähe miekan mittelöhön, käypä kalvan katselohon!" Sanoi vanha Väinämöinen: "En noita pahoin pelänne miekkojasi, mieliäsi, tuuriasi, tuumiasi. Vaan kuitenki kaikitenki lähe en miekan mittelöhön sinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka." Siinä nuori Joukahainen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.
Minäkin mykistymään, kylmenemään, minäkin omalla valollani loistamaan! Et tiedä, mitä toivot. Onneksi et osaa tietä sinne. Sinä osoitat. Tahdon sinne sinun kerallasi. Etkä sitten enää koskaan pääsisi päivänvaloon? Eikä olisi koskaan auki enää sinulle tie elämän kukkakumpuja kulkemaan? Tahdon olla siellä, missä sinä olet.
Enemmän waihtelewaisuutta, enemmän wapaampaa liikuntoa sitä hän tarwitsee." "No, sitä hän saakoon. Sinä otat hänet kerallasi. Kuitian howissa hänellä on tilawa liikkua." Tohtori kumarsi ja meni. Erään hetken perästä oli matkue walmis. Iiwar herra oli saanut linnan päällikön wiran.
"Roselihan sanoi, ettei täällä ole köyhiä lainkaan?" "Voi, Herran tähden; on liiaksikin, mutta Rosel sanoi kaiketi sen vuoksi vaan, kun pitää sitä häpeänä kylälle. Hyväsydämminen hän on, sen saatte uskoa, mielellään hän lahjoittaa". "Hyvä sinä olet puolustamaan, näen mä; mutta älähän jää seisomaan leili päälaella. Saanko lähteä kerallasi?" "Miks'ette?"
Minne sinä viet minua? kysyi Kauko siniseltä tytöltä. Minne tahdot? Tyttö tuki hänet rantaan, hoiti hänet rinnettä alas. Kiitokset avustasi. Tästä pääsen yksin. Kauko työnsi venheensä vesille. Lähdetkö jo? kysyi tyttö. Lähden. Kauko astui toisen jalkansa venheeseen. Ota minut kerallasi. Kauko veti jalkansa takaisin. Kerallani? Minne? Sinne, minne itsekin menet. Minun kerallani tulisit? Tulisin.
Nohemu, iloissaan, että puheenvalta oli saatu, oli juuri puhkeamaisillaan puhetulvaan, kun Arnold Beidermann, ylöspäin katsahtaen lausui tyynesti: "Ota tyttö kerallasi ja kuuntele yksinäsi hänen juttuaan. Synkeän kertomuksen kuuleminen uudestaan tekisi vaan sydämeni raskaammaksi". "Uudestaan!" huudahdin hämmästyneenä. "Kuinka on mahdollista, että voitte tietää asiain oikean taidan?"
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh Pohjolan emäntä! joko saat jaolle sammon nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen?" Sanoi Pohjolan emäntä: "En lähe jaolle sammon sinun kanssasi katala, kerallasi Väinämöinen." Tahtoi sampoa tavata venehestä Väinämöisen. Sammon saatatti vetehen, selvälle meren selälle; siinä sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi.
Jos minä lintu olisin, niin aina suvisäällä Yöt ja päivät lenteleisin kultain majan päällä. Liihotellen taivahalla laulaa livertäisin, Lemmen riemut, huolet, kaikki hälle visertäisin. Oi sua, kullan kukkurata, oi sua silmänterää, Sinun kaunis katsantois käy läpi sydänkerää. Jos oot armas kultani, niin katso mua silmiin; Minä lähden kerallasi vaikka taivaan pilviin.