Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
DIOMEDES. Ei kuollut, mutta kuolon kielissä. Kas, tuolta puolen hautamajaa vahdit Jo häntä kantavat. CLEOPATRA. Oi, aurinko, Kehäsi suuri polta tuhkaksi! Pimetköön mailman ranta vaihteluineen! Antonius! Oi, Antonius, Antonius! Charmiana, auta, auta, Iras, auta! Te siellä, auttakaa hänt' ylös! ANTONIUS. Hiljaa! Antoniota ei kukistanut Caesar, Vaan itse itsensä Antonius voitti.
Mutta Sakari Kolistaja vain mairitellessaan kehasi omaansa ja väitti että ei Pöndisellä ole viisautta liiaksi. »Levollinen saat olla siinä suhteessa sielusi puolesta», todisti hän. Aivan jo suututti. Kinattiin ihan, ei tosin Sakari, vaan Pöndinen.
Mutta sitte hänestä tuntui että ei se kappale ollutkaan se. Aivan hän joutui siinä Manassen edessä ikäänkuin häviölle ja alkoi salailla erehdystänsä sulkien kirjan, ettei tuo lukutaidoton poika ehtisi nähdä hänen vahinkoansa ja reilusti hän vielä kehasi sille: »Niin hyvästi osovaa äit lukii uapisesta ... jotta ei tarvihe tavata!» Entistä myrtyneempänä väänsi Manasse häneen silmää.
Nimismies nyykäytti päätään myönnyttävästi. Rättäri siitä rohkaistuneena jatkoi: "mutta ne kielikellot voivat ruveta juoksemaan yhä enemmän rovastin puheilla, ja se sitte aina kirjoittaa noita miten sanoisin -noita lappujaan, niin jotta tuskin niiltä sittekään rauhaa saapi." "Kyllä minä Ellosesta sen taudin parannan", kehäsi nimismies.
Mitä taas Ihalaisen Anna Liisaan tulee, niin siinä kehasi Tahvo liikoja. Anna Liisa kyllä oli hänestä vähän pitänyt, vaan ei rakastanut hulluuteen asti. Pahimmin tuuliajolle oli jäänyt juuri Kenonen, joka kierteli rauhatonna pitäjästä pitäjään, milloin juoden, milloin ommellen.
"Pidän minä... Varsinkin jos on hyviä laulajia", kehasi Petteri. Elli alkoi yhä innokkaammin selitellä ja kiemaili ja oli olevinansa. Millä mielellä minä silloin olin, sitä en enää ihan tarkasti muistakaan. Niin masentunut silloin olin. Tietysti olin harmista haleta.
Se ei kumminkaan onnistunut toisille, ja Saku oli nyt joukon sankari. Hän kehasi uskaltavansa tehdä vaikka mitä. Silloin väitti Otto: Eipäs vaikka mitä! Tuosta luukustakaan et uskaltaisi hypätä alas, väitti Vesakin jo nyt, mutta silloin Saku yltyi ja sanoi: Jos tuosta mätettäisi ensin sinne alle oikein iso läjä heiniä, niin uskaltaisin, vaikka henki menisi!
Särkyykö se, jos viskaa kivellä? tiedusti siihen Esa. Särkyy, kehasi Vesa. Otto siitä ilostui, huudahtaen: No koetetaanpas! Koetetaan! No! olivat loputkin valmiit, ja niin alkoi harras posliinin kivittäminen. Viimein sattuikin siihen kivi ja pojat siitä jo riemastuivat. Mutta kilahdus olikin kuulunut avonaisesta akkunasta vallesmannille, ja samassa hetkessä huusi tämä ankarana: Matti!
Ja yhä rohkeammin hän kavalasti lähestyi jo kosimispuheensa varsinaista puolta. Kuin pikku sukkeluudeksi, kuherteluksi hän siinä jo puhui, kuin kehasi: »Mutta minun pää tää kestäisi senkin voiman.» Siltä näytti. Ihan peloittavan iso ja luja oli hänen takkuinen päänsä.
Esimerkinkin hän sen viisaudesta tiesi mainita: hän kehasi: Mustalaisetkin aina todistivat isästä tästä, että kaikkia muita jos voit hevoskaupassa pettää, niin Muolan Antti Ropottia et petä... Jos kuin koetat, niin et petä... Iivanalle se todistus riitti. Jos kerran isää ei mustalainen voinut pettää, niin kai tuo poikakin kyennee oikean oven löytämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät