Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Uskalsipa joku joukosta kysyä kauppiaalta: "Herra, mitähän esimerkiksi nyt tuo maksaa?" Ja kauppias vastasi: "Jaa-a, se maksaa sata markkaa". Silloin vaikenivat kaikki ja menivät pois. Kun ei ketään Lanapoulelaista enää ollut kojun edessä, tulla hiipsutti sinne Colin, viskasi kauppiaalle sata markkaa pöydälle, käski panna ruukun lippaasen, täyttää sisuksen puumulilla, ja otti sen mukaansa.
Minä huomasin hänet juuri sellaiseksi, jommoisena hänet nyt näette, tuskin pienempänä, tuskin nuorempana kuin nytkään. Hän näytti kärsivältä ja surumieliseltä, hänen kätensä olivat ristissä rinnalla ja silmänsä alasluotuina. Kysyin kauppiaalta hintaa, se oli kohtuullinen ja tein kaupat heti. Kauppias toi hänet kotiini ja hävisi samassa.
Pekka oli ääneti kuunnellut Matin tarkkaa kertomusta, mutta nyt hän kysyi vastineeksi: "Mistä tiedätte, että se on hopeaa?" "No hyvänen aika, senhän näkee jokainen! Mitäpä muuta se olisi?" "Sitä en osaa sanoa, mutta tiedäthän, Antti, että Malmivuorella ihmiset hokivat saaneensa kauppiaalta rahoja, jotka eivät olleet oikeita, vaikka olivat oikean näköisiä.
Tiesin missä "Aurinko" ravintola oli, vaan en löytänyt sitä entiseltä paikalta, markkinatorin luona. Pysähdyin muutaman myymälän luo ja kysyin eräältä vanhanpuoleiselta kauppiaalta, missä "Aurinko" ravintola oli? "'Aurinko' ravintola!" kertoi hän ja katsoi hämmästyneenä minuun; "rautatie on jo toistakymmentä vuotta kulkenut sen paikan ylitse. Mahtanee olla kauan sitten kuin täällä olette olleet."
Pitää kirkolla käydessä ostaa kauppiaalta kengät. Tuossa ovat minun kenkäni, jotka olivat paikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin tuollaiset saapaslottanat. KATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän. ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika. KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! PIETOLA. Niinpä tosiaan! ANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.
Hän oli kauppiaalta kysynyt niiden syntyperää ja saanut kuulla, että he olivat pakonoita Britanniasta ja että niitä sanottiin "angleiksi". "Onpa kaunis nimi ja enkelin muotokin," oli Gregorius silloin lausunut; "semmoistenhan pitäisi olla enkelien veljinä taivaissa!" Sen perästä ei Gregorius luopunut ajattelemasta anglosaksien käännyttämistä.
"Arvaappas mitä Matti nyt sai?" kysyi Antero nauraen, kun oli Matti mennyt. "Tupakka-rullassa oli kyynärän verran tervapamppua, kahvissa enemmän kuin toinen puoli kiviä, nuuskassa toinen puoli poroa. Niin sitä meillä kauppaa tehdään". "Mutta sehän on väärin", sanoi Heikki kummastellen. "Eipä niinkään" vastasi Antero. "Minä olen oppinut kauppiaalta, että se on ihan luvallista ja oikeen kaupassa.
Kun nuotio leimusi ja molemmat matkamiehet olivat heittäytyneet pitkäkseen, kertoi Pekka mitä Oslon kauppias oli hänelle sanonut simpukoista, millaisen saaliin hän oli täällä koonnut ja miten paljon hän oli kauppiaalta saanut tälle lähettämistään helmistä. "Niistä rahoista ei ole enää paljoa jäljellä, sen vuoksi lähdin tänne.
Otto innostui siitä ja kerskasi: Ja minä kun ottaisin oikein ison pyssyn ja ampuisin... Vallesmannin pyssyllä kun minä ampuisin, niin koko kylä pelkäisi...! Vai eikö pelkäisi? Pelkäisi ... ja minä kun ampuisin telehvoonilla, niin se lentäisi ihan kaupunkiin asti ... ja vielä etemmä lentäisi, uhkaili siihen Esa. Ja näin rohkaistuina he menivät kauppiaalta ostamaan viidellä pennillä siirappia.
Perhekuntia myötiin kuin orjia kauppiaalta kauppiaalle ja saivat muuttaa kalastuspaikasta toiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät