Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Tytöt katselivat joka taholta. Salin seiniä näkyi, ne olivat kuin ruskeaa samettia kultaneuloksilla. Ja mahdottoman suuria tauluja oli seinillä. Katossa riippui lasikruunu, jonka särmäiset lasit kimaltelivat kauniisti. Ihmisiä liikkui edestakaisin ja olivat iloisen näköisiä. Ne keräytyivät saliin ja sitten tuli sinne lapsia, tyttöjä ja poikia.
Nyt kukka kultaisteni luo! Kas noita! Mä näissä eilen näin vaan silmikoita, Vaan tänään ruusut tässä mimmoiset, Niin somat, sorjat ruusut tuorehet! Voi, minkä sulon meille kevät suo! Kuin kauniisti se kesää tervehtää, Esikkö taivoon ensin silmäns luo, Tuo kielo tuoksuvainen, valkopää Jo lumipeitteen alta pilkistää. No terve tulleet!
Ruusu miss' kukkii täss', miss' köynnös laakerii kiertää, Kyyhkynen kyhertää miss', sirkkanen miss' iloitsee, Mikä hauta on tää, jota elolla jumalat kaikki Kauniisti koristi? Sep' lepo Anaakreonin. Kevähät, kesät ja syyt sai nauttia runoilja armas; Talvelta vihdoin hänt' suojeli kukkula tää. Veljekset.
Mutta aivan ihmeellisen kauniisti ja kärsivällisesti molemmat sisaret siihen alistuivat ja hoitivat häntä mitä epäitsekkäimmin aivan loppuun asti. [Kuva: Eva Ingmanin maalaamia tauluja (alkuperäisiä), joita hänen kuoltuaan oli näytteillä Naisten
Morgiana alkoi siis tanssia. Hän tanssi sulavasti ja kauniisti, vähä väliä helisyttäen tamburiiniaan ja tanssiessaan hän tuli yhä lähemmäksi päällikön istuinta. Tanssi kiihtyi kiihtymistään, ja ennenkuin kukaan aavistikaan riuhtaisi Morgiana tikarin vyöltään ja pisti sen suoraan päällikön sydämeen.
»Uskon, uskon», vakuutti Rautiainen rauhoittaen hourivaa ja laski hänet makuulleen. Esteri vaipui uneen. Iltapäivällä odotettiin lopun tulevan. Hän vielä avasi silmänsä ja katseli ympärillä olevia ja kysyi: »Kuka puhui Juhosta?» Ei ollut kukaan puhunut. Hän käski täti Smarinin ja Miinan tulla lähemmäksi ja Rautiaisen ottaa hänen molemmat kätensä. »Nyt ruskottaa. Näettekö? Ruskottaa niin kauniisti.
Juna menee kauniisti oikeaan rataan, kiitää asemahuoneen ja odotetun tavarajunan ohitse, ja poistuu vihellyksellä, joka isäraukan korvissa soi kuin ilkkuva riemuhuuto, ja katoaa viimein yön pimeyteen. Hämmästyneenä, ahdistetulla sydämellä seisoi hän nyt siinä vapisevin jaloin ja tuijottavin silmin, pitäen kädessään vielä sitä rautaa, jolla hän mielestään oli kauheasti surmannut oman lapsensa.
Hän nojasi päätään ovenpieleen ja nyyhkytti. Frans Blendenau avasi silmänsä. "Tekö olette, neitsyt Madsen?" "En." Hän käänsi päätään. "Kuka te olette?" "Emännöitsijänne lähetti minut tänne ylös pitämään teille seuraa siksi aikaa kuin hän meni lääkäriä noutamaan." "Se oli kauniisti teiltä. Missä tapasi hän teidät?" "Tuolla tuolla kadulla."
Enkelit veisasivat nyt laulunsa kolmesta kuninkaasta loppuun asti. Heitä kuunneltiin varsin ääneti, heille annettiin syödä ja juoda ja muuten lahjoitettiin heille rahaakin, jonka kaiken edestä ne luullut enkelit sangen kauniisti kiittivät. Juoseppi, joka ei ennen konsa ollunna nähnyt joulupoikia, tajunnut ei oikein maskuraatia, ennenkuin pojat olivat poismenneet.
Ei ollut voimaa enää huutaa apua. Hätä oli sanomaton. Kun kevät-aurinko kirkkaasti säteili vihreän ruohon peittämälle aholle, leivonen kauniisti liverteli korkealla sinisellä taivaalla ja koivut seisoivat tyyninä ja juhlallisina vihreässä kesäpuvussaan, niin silloin seisoi pienoinen joukko ihmisiä vihreällä hautausmaalla, avoimen haudan ympärillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät