Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kun hän huomasi, että Mathieu katseli hämmästyneenä häntä, muisti hän luultavasti vanhan rollinsa romaanikirjailijana, joka oli puettu hännystakkiin valkea liina kaulassa ja joka johti tanssia ja saattoi hautaan valtaansa saamansa hienon maailman, ja sentähden lopetti hän nyt äkkiä puheensa ja lisäsi: "Minä pakenin teaatterista.
Ja isän kaulassa mikä lapsi voisi sanoa: "tee minut palkollisesi vertaiseksi?" Minä näin Hänen rakkautensa loistavan jokaisessa sadehelmessä ruohoisilla metsän aukoilla; minä kuulin sen jokaisen linnun laulussa; minä tunsin sen kaikissa suonissani. Me emme luullakseni puhuneet paljon niinä päivinä, veli Martin ja minä.
Kaulassa oli suuri arpi, ja ruumiiltaan hän oli niin onnettoman kuihtunut, ettei olisi luullut häntä kuin viisivuotiaaksi korkeintaan, vaikka oli jo kahdeksan täyttänyt. Mutta hiljainen hän oli aina ja tyytyväinen; hoiti pikku Annia päivät päätään ja oli äidille kuin oikeakäsi.
Sen sulokatveen istukaamme, Aaron, Ja koiria kun kaiku lörppä matkii, Kimeesti torvensointiin vastaten, Ikäänkuin kahdet ajot käymäss' oisi Leväten kuunnelkaamme haukuntaa; Ja niinkuin painin jälkeen, jota muinoin Tuo prinssi-karkuri ja Dido leikki, Kun onneks myrsky heidät yllätti Ja luola hiljaa kätki uudukkoonsa Niin mekin, käsi toisen kaulassa, Nukumme leikin jälkeen vienoon uneen, Ja koirat, torvet, linnunviserrys On meille niinkuin imettäjän laulu, Jok' uneen pienokaista viihdyttää.
Hänen pitkä, kookas vartalonsa oli tällä hetkellä kääritty väljään kotikauhtanaan, ja puhvelinnahkaisesta vyöstä, joka ympäröi hänen vyötäisiään, riippui kalliskahvainen väkipuukko. Kaulassa hänellä oli Pyhän Mikaelin ritariston vitjat ja vaakuna.
Vähäisen, erilaisilla puulajeilla koristetun piirongin yläpuolella riippui seinässä hänen kuvansa nuoruuden ajoilta; pastellimaalaus, joka esitti nuorta ihanaa naista, jolla oli puuteroitut hiukset ja kaulassa jalokivikoriste.
Eräillä vieraista on korkeat kaulukset kaulassa... Eräillä tulipunaiset kaulanauhat ... sillä maltillista työväkeä, reiluihin sosiaalidemokraatteihin lukeutuvia, ei täällä käy: heitä onkin vähän, ja erillään muista he elävät ... jotkut ovat eronneet työväenyhdistyksistäkin. Heitä katsellaan siis karsain silmin.
Otsatukka oli pantu hienoihin kiharoihin, päässä pitsilaitoksia, samoin kaulassa, vaalean, sinipunervan silkkiliivin päällä. Kaksi hyvin vanhaa, arvostelevannäköistä, tummapukuista tätiä istui kauppaneuvoksettaren kummallakin puolella. Toinen katsoi lornjetilla Henrikiä.
Pienessä seinäkomerossa, kaarellisen oven yläpuolella, seisoi kivinen Pyhän Hubertin kuvapatsas, jonka kaulassa riippui käyrä metsätorvi ja jalkojen juuressa lepäsi pari yhteen kahlittua hurttakoiraa. Asemansa vuoksi, kappeli kun oli täällä puiston keskellä, jossa oli niin runsaasti metsänriistaa, olikin aivan sopivaa, että se oli omistettu tuolle pyhälle metsämiehelle.
Tunnetko sinä erään miehen, elukan, jolla oli tänä iltana punainen nauha kaulassa ja paksut hopeaperät liivin päällä? Valehtele nytkin, jos uskallat!» »Tunnen hyvinkin.» »Tietysti, kuinkas muuten...!» Hän nauroi kamalaa, hermostunutta naurua. »Ja tuo elukka tuli minun hääiltanani minun eteeni ja sanoi...»
Päivän Sana
Muut Etsivät