Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025


Kyllä hän tästä neitinsä vapauttaa, johdattaa hänet pois kaupungista ja seuraa häntä. Siihen hän toki kykenee. Menevät sitten vaikkapa maailman ääriin, missä ei ole kuultu puhuttavankaan roomalaisista. Hän jäi miettiväisenä silmäilemään eteensä, ikäänkuin saadakseen selville tulevaisia, kaukaisia asioita. Sitten hän virkkoi: "Lähdetäänkö metsään? Hei vaan niitä metsiä, niitä metsiä!"

Ja yht'äkkiä tulee minulle pelko matkustaa täältä pois niin pitkäksi aikaa sinne jonnekin horisontin alle, toiselle puolelle kaukaisia meriä. Välistä minun ei tee mieleni ollenkaan pois Suomesta, minä sanon kerran. Vaan eihän hän huomaa äänestäni mitään eikä näe silmistäni. Hän tervehtii tuonne suihkulähteen luo erästä ohikulkevaa pitkää, kaunista ylioppilasta.

Mutta läpi hämäryyden vilkkaa kaukaisia valoja. Ne ovat majakkain tulia, joista toiset loistavat liikkumattomina, toiset taas syttyvät ja sammuvat vähäisen väliajan kuluttua. Ja niiden väliä taivaltaa laiva, kääntäen kokkansa yhdeltä tuollaiselta merilyhdyltä toiselle. Kone lyö ruumassa, vesi pursuaa perän alla ja kokassa se kohisee kuin koski kiven kohdalla.

Tunnin kuluttua hän palasi mennen parturitupaan ostamaan essentia dulcista. Olette saanut kaukaisia vieraita? kysyi hän, suoritettuaan hyvän maksun ostoksistaan. Parturinsälli, joka seisoi tiskin takana, nyökäytti salaperäisesti päätään. Eikö toinen heistä ole tohtori? Sälli nyökäytti taas päätään.

"Ja minä; minä Klaara Josepha Hippolyte Leyris de Latude, minä en ota mitään lahjoja ihmisiltä, joita en rakasta, joita en pidä edes ystävinänikään, jotka ovat minulle kaukaisia, jotka eivät ole sukulaisiani. Minä en ole mikään almujen ottaja, kuten herra Dubois oli."

Ja tähän supistuikin molempain eukkosten seurustelu ja kanssakäyminen vanhoilla päivillään. Viimeiseen asti säilyi Suur-isoäidillä hänen sielunvoimansa. Hän kuuli, näki ja muistikin hyvin, varsinkin kaukaisia menneisyyden asioita.

Sillä kannalla olivat asiat, kun Viipurin sota-päälliköt Lokakuun 14 p. kirjoittivat valtiohoitajalle Ruotsiin, pyytäen häntä kiireesti rientämään heidän avuksensa. Tämä kirje ei voinut tulla perille ennen kuin Marraskuussa ja avun toiveet siis olivat kyllä kaukaisia.

Kaukaisia kansoja, joita pidetään huonoimpina, alhaisimpina, onnettomimpina kaikista, olen nähnyt matkoillani ja niitä tarkastanut jo aikoja ennen, kuin eurooppalaiset kuulivat niistä puhuttavankaan. Luuletko, että Afrikan buskmanit olivat onnettomia ennen kuin saivat valkoisia herroikseen?

Sinne maailmalle, oudolle, suurelle maailmalle väräjoivien tähtien alla, jossa ihmiset viihtyvät sielusilmäisinä toin'toisensa edessä, ja josta hänen äitinsä valkokukkasiset kertomukset aina puhuivat, sinne hänen oli ikävä, suuri sairastava ikävä, sitä maailmaa hän kuvaili sydämessään aina ja katseli kaukaisia tähtiä vettyvillä silmillä.

Muuten se ei olisi haitannut mitään, mutta jos lienee kohdellut niin tylysti, että sulhanenkin pahastuu ja heittää koko yrityksen siihen. Hän pistäytyi sopivassa lomassa tarkastamaan tyttärensä mielialaa. Anna Liisa! sanoi hän varoittavalla äänellä, kun huomasi, että se on itkenyt. Onko tuo nyt oikein kaukaisia vieraita kohtaan! Käytä itsesi, niinkuin on tavallista. Mikä typerä sinä olet!

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät