Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Liberta oli emännälleen kertonut yöllisiä tapauksia ja Saran käskystä kyseli hän muutamia sotamiehiä, jotka nojasivat rintavarustusta vastaan. Kerrottiin Martin Pazin hukkuneen, mutta hänen ruumistansa ei vielä ollut löydetty. Sara tarvitsi kaikki sielunvoimansa, jottei hän joutuisi epätoivoon.
Hopeahelainen, pieni vahapesä piippu hampaissa, tiukasti yhteenpuristetuin huulin hän laski setelirahoja, pannen jokaisen erikseen eteensä pöydälle. Hänen täytyi nähtävästi kiinnittää kaikki sielunvoimansa laskemiseen, sillä otsa punotti ja kihoili hikikarpaloita. Nuorempi mies istui lähellä ja seurasi tarkkaavaisena Jaakko Jaakonpojan rahojenlaskua.
Ja tähän supistuikin molempain eukkosten seurustelu ja kanssakäyminen vanhoilla päivillään. Viimeiseen asti säilyi Suur-isoäidillä hänen sielunvoimansa. Hän kuuli, näki ja muistikin hyvin, varsinkin kaukaisia menneisyyden asioita.
Lähdettiin kiireesti lääkäriä hakemaan. Juho kulki levottomasti edes takaisin odottaessaan. Tällä kertaa ei hän kysynyt jämeästi ja käskeväisesti: "mitäs nyt?" vaan antoi lääkärin ensin puhua. "Hän on liiaksi jännittänyt sekä ruumiin- että sielunvoimansa; rintakin on vahingoittunut, vaikk'ei suuressa määrässä. Kuka täällä oikeastaan voisi häntä hoitaa? Kerttuhan on poissa.
Hän oli pikemmin heikko ja turhamainen kuin kunnianhimoinen ja julma ruhtinas. Hänen sielunvoimansa olivat hänen ruumiillisten omaisuuttensa kaltaiset. Hän oli pitkä, väkevä ja kaunis, hänen kasvoissaan puna ja valkea jyrkästi vaihtuivat toisiinsa, ja hänellä oli pitkät, liehuvat, vaaleat hivukset.
Hänen muotonsa ilmaisi nyt selvää tajuntaa; näytti siltä kuin hänen sielunvoimansa vielä kerran olisivat leimahtaneet eloon ja tulvineet hänen katseestaan viimeisellä kootulla voimalla.
Vihdoinkin sai hän sen keinon keksityksi, jota niin useat häntä ennen turhaan olivat koettaneet keksiä. Tuskin hän itse tohti uskoa keksintöänsä; ikäänkuin huumauksissa silmäili hän piirustuksiansa. Niin useain hyödyttömäin ponnistusten aikana hänen rauhansa ja sielunvoimansa eivät olleet häntä jättäneet, mutta nyt, ilon hetkellä, ne hänet jättivät.
Inkeri kuunteli tarkkaavaisesti... Hän oli kauan odottanut tätä hetkeä ja koonnut kaiken jäljellä olevan sielunvoimansa esiintyäkseen arvokkaasti.
Se ajatus masenti hänen viimeisetkin riutuneet sielunvoimansa, hän ei uskaltanut sitä ajatellakaan. Ja, se merkillistä, hänen oli paljo hauskempi ajatella toisin, ajatella elämätä, työtä ja nautintoa, muistella tovereita ja ystäviä ja yhdyselämää heidän kanssansa, vaikka hän tiesikin, että se oli turhuutta, oli unta ja petosta. Vaan oliko se unta ja oliko petosta?
Päivän Sana
Muut Etsivät