Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Sen ensimmäiset säteet kultasivat kauniisti kaukaisia kumpuja ja kunnaita, toiset purppuroivat veden kalvoa ja seuraavat sattuivat jo katselijan silmiin, siten huomauttaen hänelle nyt jo olevan ajan päivän askareisiin ryhtyä. Samalla pistäytyi pirtistä ulos mieskin. Se oli tavallista kookkaampi keski-ikäinen mies.
Kaukaisia vieraita he näyttivät olevan, mutta mitään kummastusta kirkkoherra heissä ei huomannut tai ihmettelyä siitä, mitä täällä kirkossa oli nähtävänä. Päinvastoin tuntui kaikki tuo vanha olevan heille tuttua ja rakasta. Toinen vieras osoitti Jumalan äidin kuvaa, ja sitte molemmat kääntyivät alttaritaulua kohti. Kummastelivatkohan he, ett'ei kaikki enää ollut niinkuin ennen?
Jo kaukaisia aikoja takaperin huomattiin tämä, ja niin luemme esimerkiksi eräässä kertomuksessa jo toista sataa vuotta takaperin eräästä Saksalaisesta merikapteenista, jolla satunnaisesti oli joitakuita Suomalaisia laivamiehiä laivassaan: "Ihmeteltävä on näiden Suomalaisten lujuus; mutta vielä ihmeteltävämpi on se alituinen ja syvä rakkaus, joka heissä elää kylmää, pohjoista kotimaatansa kohtaan.
Iltapuhelut neiti Smarinin kammarissa olivat ollutta ja mennyttä, kaukaisia muistoja vain. Neiti Smarin oli toivonut niiden uudistuvan vielä, kun Esteri yhtäkkiä päätti jäädä kesäksi kaupunkiin. Silloin, niin arveli neiti Smarin, ei ole paljon huveja, ja maisterit ja ylioppilaat hajaantuvat kaupungista.
Kaikki oli niin kummallista ja suurenlaista meidän ympärillämme, ja minusta tuntui kuin honkien välistä olisi kuulunut valituksia ja huokauksia ja kaukaisia voivotuksia, joita ei juuri sopinut otaksua tuulen kautta syntyneeksi. Minua alkoi kammottaa, ja minä nostin viimein päätäni, katsoakseni, onko kukaan muu hereillä. Vastapäätä minua istui Eva.
Alkoi viritä jälleen kuin kaukaisia, tuttuja soittimia hänen sisällään. Kuulua ammoin vaienneita ääniä, kangastella muinaisia, rakkaita aivokuvia, joiden hän oli luullut jo ijäksi haihtuneen. Jokin salaperäinen muutos tapahtui hänessä. Vitkalleen, mutta varmasti, päivä päivältä, vaikka usein näytti siltä kuin hän ei olisi muuttunut ollenkaan. Hän tuli toiseksi ihmiseksi.
Taikka minä ajattelen, kuinka hän varhain aamulla seisoo linnan muurien luona ja katselee Eisenachin torneja ja kaukaisia kattoja, samalla kuin suuren luostarin kello kumisten ilmoittaa hänelle, mitä kello on; ja hänen mieleensä muistuu se vireä elämä, joka alkaa kaduilla, jossa hän kerta kerjäsi leipää täti Ursula Cottan ovella.
Se maa, jossa isänne itkivät ja virittivät vaikeroivia kanteleitansa; se ylpeä kaupunki, jossa vanhempanne surivat kylmäksi jääneitä, kaukaisia kotojaan; teidän ratsunne hyppivät sen edustalla, ja te täytätte ennen pitkää sen palatsit. Judan soturit! hurskaat miehet, jotka taistelette Herran puolesta! Astu eteenpäin, astu, urhoollinen kansa, hetki on tullut, hetki on tullut!
»Niin niistä. Minun on monesti tehnyt mieleni puhua sinulle...» »Mitä vanhoista ... minä kyllä ansaitsin sellaista. Olisitte tekin, kun olitte isän kaukaisia sukulaisia, saanut sentään jollain muullakin tavalla vähän enemmän opettaa ja neuvoa, kun näitte, ettei minua neuvonut kukaan...» »Olisitkohan sinä ottanut siitä vaarin?» epäili Janne. »Kenties!
Hän malttoi siksikuin Melissa oli ehtinyt vähäisen kirkkomaan yli ja saapui mäen kukkulalle, mihin hän hetkeksi pysähtyi ja kääntelihe se oli pikkuinen pilkku ihmissuvun vaivaa, joka näkyi tällä puolella kaukaisia kärsivällisiä tähtiä. Opettaja palasi sitte työhönsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät