Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Onnettomain surkeat hätähuudot kuuluivat sisästä ja mies väänteli kuin mato ruumistaan kanervikossa; mutta, voi! turhaan hän voimiaan ponnisteli; siteet eivät heltyneet. Liekit löivät ylös ja raivostunut mies kangistui kauhistuksesta. Hän kätki kasvonsa maahan, välttääkseen tuota hirmuista näkyä, mutta vapaasti tunki hänen korviinsa viattomain valitus, tulen räiske ja soturien ilkeä nauru.
Kyläläiset eivät tosin nähneet itse lupineja, sillä ne eivät olisi uskaltaneet lähestyä semmoista paikkaa, missä seurakunnan pappi oleskeli, vaan räätälin huoneen seinälle ilmautui noiden hirveäin eläinpirujen varjot niin selvästi, että katsojain hiukset kauhistuksesta nousivat pystyyn ja veri heidän suonissaan jähmettyi.
Isäni käski erään palvelijoista Nettiä etsimään ja heti tuomaan tänne. Hetken kuluttua palasi palvelija takaisin kauhistuneen näköisenä. Netti makaa huoneessaan, hän on ... hänellä on ... hän on Etkö voi sanoa suoraan? ärjäsi isäni. Mikä hänen on? Hän on jo aivan musta. Me huudahdimme kaikki kauhistuksesta. Siis oli tuo kauhea vieras jo saapunut meillekin. Mitä nyt piti tehdä?
Hänet valtasi pelko, niin julma, niin kova, ettei hän uskaltanut enää hievahtaakaan, ei hengittää, ei kääntyä katsomaan taakseen. Hänen sydämensä sykki kauhistuksesta. Ja yht'äkkiä alkoi sama näkymätön hyönteinen jälleen lentää, kierrellä ja iskeä seiniin. Jeannea värisytti läpi koko ruumiin, mutta tunnettuaan taas tuon siivekkään eläimen surinan, hän nousi ylös ja kääntyi.
Minä kiven kovaan vakuutin, ettei minulla ollut mitään tekemistä niitten vieraitten herrojen kanssa. Häpeästä ja kauhistuksesta pyörryin sitten. En tiedä mitä lie tapahtunut. Kun heräsin taasen, sanoi konstaapeli ystävällisesti: »Neiti te saatte mennä.
Silloin kolkutettiin linnan portille, vaikk'ei niin kovasti kuin edellisellä kerralla, mutta yhtähyvin olivat naiset kauhistuksesta nääntyä maahan. Signen käskystä, joka ensiksi tointui, auaistiin kuitenkin portti, ja musta Kristian ratsasti linnan pihaan, hyppäsi hevosensa selästä ja kiiruhti linnaan. "Missä on herrasi?" huusi Signe hänelle.
"Lapseni, lapseni!" huusi vanha suntio samassa ja riensi palavaa pajaa kohti, vaan jo ovella kohtasi häntä semmoinen ankara tuli ja tukehduttava savu, että hän puolipyörtyneenä hoiperteli taaksepäin ja vaipui maahan. Kaikki seisoivat kuin kauhistuksesta kivettyneinä, peloittava äänettömyys ja hiljaisuus vallitsi äsken niin vilkkaasti toimiskelevassa joukossa.
Vaan veret meidän poskiltamme poistuivat, nähdessämme, että hänen päänsä oli punottu taaksepäin, niin että hänen kauhistuksesta kouristuneet, purppuranpunaiset kasvonsa tuijottivat meihin hartioiden välistä. Unissani näen vielä usein nämä laihat kasvot, ja pullistuneet, harmajat silmät repeytyneinä auki ja suu ammollaan.
Ja jos uhri tahtoo puolustaa itseänsä, ottaa hyena siltä hengen tahi pistää hirviö, estääkseen uhria häntä tuntemasta, silmät puhki haavoitetulta. Minä huudahdin kauhistuksesta. Kertomusta kuullessani näin nuo kauheat kuvat elävinä edessäni, ja silmät, nuo puhkaistut silmät oli Fredrikini siniset, lempeät, rakastetut silmät...
Sinä täytit ajatukseni kun en muuta tietänyt, nyt tiedän enemmän, sinä et enää niitä täytä. Vaan älä sentähden usko että rakastan sua vähemmin, isä, minä rakastan sinua niin ett'en voisi sinusta luopua, jos vaan voisit mua ymmärtää hiukan paremmin kuin nyt ymmärrät". Liv oli taas itkemäisillään, vaan pidätti itsensä kuitenkin. Gunnar seisoi hänen edessänsä. Hän taisi tuskin puhua kauhistuksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät