Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Tahdon nousta. Täti Maria tuli nopeasti eräästä huoneennurkasta luokseni. Martha, rakas lapseni, Jumalalle olkoon kiitos, että olet jälleen tunnoissasi! Niin, nouse nyt vaan kylpemään, se tekee sinulle hyvää. Kun on niin rautatien tomun peitossa, kuin sinä... Mitä sinä tarkoitat? Rautatien tomun ? Niin, niin, joudu nyt vaan. Netti järjestää kaikki. Fredrik palaa kaipauksesta saada sinua nähdä.
Iho muuttui siniseksi ja kylmäksi, hengitys heikkoni. Isäni juoksi edes ja takaisin, väännellen käsiään epätoivosta. Kerran asetuin hänen eteensä. Isä, *se on sota* sanoin minä. Sano, etkö sitä nyt kiroa? Hän työnsi minut syrjään eikä vastannut. Kymmenen tunnin kuluttua oli Lilli kuollut. Netti oli kuollut ennemmin yksin huoneessaan.
Musta pysähtyi aivan itsestään, kun joku ihminen tuli vastaan; ja niin täytyi Iso-Olan aina sanoa ohikulkevalle joku sana. Nuori netti puettuna vartalonmukaiseen sadevaippaan, päivänvarjo ja hansikkaat kädessä ja kaunis messinkilevyllä varustettu englantilainen matkakirstu kiesien takana, ei oikeastaan ollut mikään tumaton näky.
Isäni käski erään palvelijoista Nettiä etsimään ja heti tuomaan tänne. Hetken kuluttua palasi palvelija takaisin kauhistuneen näköisenä. Netti makaa huoneessaan, hän on ... hänellä on ... hän on Etkö voi sanoa suoraan? ärjäsi isäni. Mikä hänen on? Hän on jo aivan musta. Me huudahdimme kaikki kauhistuksesta. Siis oli tuo kauhea vieras jo saapunut meillekin. Mitä nyt piti tehdä?
Se vaikutti minuun samalla tavoin kuin viimeisten päivien hirmukuvatkin, se teki minut tiedottomaksi. Minut täytyi kantaa pois vaunuista ja laskea sänkyyn, missä lepäsin useita tunteja tajutonna. Kun jälleen heräsin, luulin että kaikki oli ollut unta ja etten lainkaan ollut käynyt poissa Grumitzista. Katsoin ylös. Vuoteeni vieressä seisoi kamarineiti Netti. Onko kylpyni kunnossa? kysyin minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät