Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mutta pian kauhistui hän uudestaan, sillä liekit löivät häntä vastaan eräästä avonaisesta ovesta. Linna paloi. Säikähtynyt abbotti jätti nyt Cecilian, rientääksensä luostariin pelastamaan omiansa ja kirkon tavaroita. Salakäytävän rauta ovi rasahti kiini hänen perässään. Cecilia väänteli epätoivoisena käsiänsä. Kauhistavat liekit löivät hänen ympärillänsä yhä enemmän ja enemmän.
Akselinpoika kauhistui ehdottomasti tästä hirveästä kuvauksesta, mutta hän katsahti samassa kuoro poikaan, joka seisoi vähän loitommalla munkeista ja laski sormensa merkillisesti suullensa. Hän ymmärsi heti tämän merkin, ja sanomattomalla ilolla käsitti hän nyt, että kuoro poika oli tämä sama Petter, joka oli luvannut hänelle pelastuksen.
Ja kaikkein suurin "hulluus" oli se, että Kyösti-eno ei tahtonut liikekeinottelulla rikastua, vaan ennemmin verotti sukua, joka kyllä oli rikas, mutta jota harmitti tämän laiskurin verotus. Elma antoi laiskuuden anteeksi. Kun Elma ajatteli muita sukulaisiaan, esimerkiksi konsuli-enoa, niin Elma kauhistui.
Kaikki seurassa katsahtelit kauvan hämmästyen hänen päällensä. Hän itse kamastui, hän kauhistui, eikä tainnut moneen aikaan sanaakaan lausua. Viimein hän vimmoissansa vannoili ja sadatteli taivaan nimessä ei tietävänsä, kuinka kello on joutunut taskuunsa. Tämä ei auttanut.
Mutta jos hywin onnistuisi, olisi kunnia ja tawara kaikki pelastettu. Mitä mietti ja ajatteli tehtailija. Hän esitteli asiansa konttoristille, mutta tämä kauhistui ja pani jyrkästi wastaan. "Mutta ajatteles: tämä on ainoa keino, millä woit päästä toiwosi perille.
Mutta silloin hän kauhistui. Silloin hän tunsi jäätävän hallanhengen kouraisevan sydäntään, ja hänelle tuli hätä, tuskallinen sielunhätä, jälleen päästä Liisaa lähemmäksi. Liisa otti aina hänet vastaan yhtä avoimesti, tyynesti ja herttaisesti. Oli ikäänkuin hän olisi ollut aina paikallaan.
Kuitenkaan hän ei ollut voinut täysin aavistaa sanojensa vaikutusta. Antti nousi päättävästi. Mutta sittenhän hän on roisto, täysi roisto tuo nainen, sanoi hän, kuolemankalpeana pöydän yli kumartuen. Minulle hän on teeskennellyt pelkkää ystävyyttä. Tahdon heti tavata tuon naisen!... Nyt? Yöllä? Soisalokin jo kauhistui. Juuri nyt! Heti paikalla. Minä tiedän, missä hän asuu. Hyvästi!
Hän kauhistui nähdessään bysanttilaisten riisuvan vetoeläimet ja rupeavan tähtäämään. Ainoatakaan laukausta ei vielä ollut ammuttu. "No", ivaili nuori Agila Totilan vieressä, "aikovatko ne tuolta saakka ampua? "Miksi ei suoraan Bysantista meren yli. "Se olisi turvallisempaa." Hän oli tuskin saanut sen sanotuksi, kun nelikymmennaulainen kivi musersi hänet ja sen muurinharjan, jolla hän seisoi.
Jaakko Jaakonpoika kauhistui: Jopa sinä nyt, ettäkö minä pettäisin puolueeni? Ja vähän ajan kuluttua: Mitähän minä sanoisin pastorillekin, jos... Koetasta sinä sanoa, mitä, jos me nyt kirkonrepijöitä? Hän astui muutaman askeleen vaimoansa lähemmäksi ja aivan kuin valanperästä vannottaen kysyi: Ja keitä siihen sitte kuuluu oikein noin vakavia, niin kuin meidänkin arvoisia?
Roosa kauhistui; hänestä tuntui kuin katsoisi hän hautaan. Hän otti kynttilän ja toimitti, mitä vielä emännöitsemisessä oli huommeiseksi toimittamista. Talossa olivat jo kaikki nukkuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät