Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Hänen taittuneet, nyt kankeiksi lastoitetut jäsenensä tuottivat hänelle kipua, ja pohjolan kesäyö oli hänelle liian valoisa. Istvan! sanoi hän entiselle palvelijalle, joka surullisena ja katuvaisena oli hiipinyt kuin koira huoneen nurkkaan. Penna nousi ylös. Mikä sinua riivasi, mies, kun sysäsit minut vallilta alas? Oliko kukaan palkannut sinut siihen?
Minä olen kuitenkin koettanut saada häntä siihen vakuutukseen, että hänen ensi tehtävänsä on kirjoittaa kotia, ei kerskaten ja ylpeillen pohatan tavalla, vaan nöyrästi, karanneena, mutta katuvaisena poikana, joka etsii isänsä anteeksi-antamusta sen tähden, että hän tarvitsee sitä, kantaa hänen nuhteensa sen tähden, että hän ansaitsee niitä, ja tarjoo hänelle apuansa kaikissa, missä hän voi.
Annin äiti hoiteli lapsia ja sureskeli kadonnutta poikaansa; mutta nöyränä, katuvaisena kantoi hän elämänsä kohtaloa ja nöyrällä sydämellä tunnusti hän, että se elämän siveys ja puhtaus, jonka hänen tyttärensä omisti, ei ollut heidän ansionsa, vaan Iikan. Vanha isäntä oli yhtä synkkämielinen kuin ennenkin, eikä hän koskaan kysellyt: "kuuluuko Kasperista mitään?"
Isä, kuiskasi Meri lempeästi toruvalla äänellä. Ole laupias niinkuin taivaallinen isämme laupias on ja sulkee syliinsä kadotetut lapsensa. Ja jos poikasi koskaan palajaa ... alkoi Larsson samalla tavalla. Pitäkää suunne kiinni ja antakaa minun olla! vastasi hän äreästi. Minulla ei ole enää poikaa ... joka katuvaisena lankeaa jalkojeni juureen, lisäsi hän, kun näki Merin silmien kyyneltyvän.
"Antakaa anteeksi!" änkytti Jaakko katuvaisena. "Mutta minun piti saattamaan teille herra tirehtöörin vastaus. Minulla oli kunnia jättää teidän armonne kirje herra tirehtöörille. Hän luki sen tarkkuudella, kääntyi sitten minuun ja hänen silmänsä säkenöivät vihasta.
Kulkea jälleen tuttuja katuja, tavata jälleen tuttuja ihmisiä katuvaisena syntisenä? Ei, sehän ei ollut mahdollista! Ei ainakaan Johanneksen luonteelle. Kerran hän oli tehnyt omasta mielestään henkisen haaksirikon. Se oli tapahtunut, silloin kun hän oli mennyt kirkolliseen avioliittoon ja ruvennut Rabbingin palkolliseksi. Toista kertaa hän ei tahtonut sitä tehdä.
Piruutin eukkoa... Kurillani piruutin ja, vot, sitä varten suutelin, molskautin, muoria, selitteli hän nyt aluksi väärälle morsiamellensa äskeistä huikentelevaisuuttansa. Puhdistua hän siten koki morsiamensa silmissä. Ihan hän katuvana huokasi, ristiytyi, syntiä siten katui ja kuin itsekseen siinä, teepöydän taa taas työntyessään hurskaasti, katuvaisena, hartaana huokaili: Luoja minun... Luoja minun!... Kunnia sinulle, kaikkivaltiaalle korkeudessa...
"Katsele näitä valkeita hiuksia, jotka ennen aikojaan ovat käyneet harmaiksi murheesta, lue ne yöt, joina minä onnettomana ja katuvaisena olen vuoteellani venynyt sinun tähtesi, ne päivät, jotka ovat ilottomina kuluneet sinun omituisuutesi tähden, kuinka hartaasti sydämmeni halajaa rakkautta, niin sinä et enää kysy tuolla tapaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät