Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Eikä auta heitä enää katumuksen kyyneleet; armon aika on ohitse mennyt. Mutta varokaamme visusti, ettemme mekin eksyisi, välttäkäämme heitä, etteivät meitä saastuttaisi ja rukoilkaamme, että Herra pian tulisi meitä lunastamaan... En tarkemmin muista, miten sanat sattuivat, mutta tämä oli ajatus. Hartauteni katosi; lämmin toivoni sammui. Jähmettyneenä kuuntelin vielä hetken.
Oli kuin Laurin tuskallinen sydän olisi herännyt uuteen elämään, kun katumuksen ja sovitus-toivon ensimäinen lämmin henkäys siitä kerran oli poistanut itsekkäisyyden jäät. Hänen sydämessään oli parempi tunne, joka ei ollut elämästä herennyt, vaikka se tähän asti vain epävakaisena ja hämäränä oli astunut hänen ajatuksiinsa. Se oli tarve saada sovintoa Jumalan kanssa.
Onko se valhe, että minä olen lunastettu ja ettei minun syntiäni lueta minulle? Mutta mistä on tämä rauha minun sydämmessäni? Keskellä maallista häpeää, keskellä myös omaa katumuksen tuskaa riemuitsee minun sieluni niinkuin enkelien hiljainen ylistysvirsi. Katso, täällä häpeähuoneessa kirjoitan minä sen armon rajattomuudesta, jota sieluni tuntee.
Jumala antaa anteeksi, vapaasti ja ilmaiseksi, sanomattomasta armostansa; eikä pane anteeksi saaneelle muita velvollisuuksia kuin todellisen katumuksen ja vilpittömän sydämen kääntymyksen sekä lujan päätöksen kantaa Kristuksen ristiä ja tehdä mitä hyvää suinkin voi.
Ja hänen otsansa synkkeni, suureksi ihmeeksi hänen vasalliherroillensa, jotka ani harvoin olivat nähneet hänessä vähintäkään katumuksen merkkiä kerran tehdyn päätöksen välttämättömien seurausten johdosta. »Malttakaa vielä hetkinen», sanoi lordi Crawford, »saattaapa kuitenkin asian laita olla parempi kuin mitä te, armollinen herttua, arvaatte. Kuulkaa vaan mitä tällä, herralla on sanomista.
Lombardian ylimykset ja piispat, ollen Gregoriuksen vihollisia, tarjosivat keisarille apuansa; mutta hän vastasi arkamaisesti, että nyt ei ollut puhetta taistelusta, vaan katumuksen ja parannuksen teosta.
Ja sensijaan että hän olisi noudattanut lääkärien määräyksiä, heitti hän pois lääkkeet, laiminlöi voimistelun, väsytti itseään ja teki kaiken minkä voi, tullakseen niin heikoksi ja kalpeaksi ja sairaan näköiseksi kuin mahdollista. Eugenissa ei ainakaan syrjästä katsoen huomannut katumuksen merkkiäkään.
Eräs nainen, jolla oli suuri valta Pyhän Isä vainajan hovissa, sanotaan lahjoittaneen sen puvun, jota hän käytti jossakin julkisessa tilaisuudessa, aivan samanlaisena kuin se silloin oli." "Rupesiko hän siis katuvaiseksi?" "Katuvaiseksi? sitä minä en tiedä; mutta tämänkaltainen katumuksen työ ostaisi varmaan aneita ja messuja, ainakin melkoiseksi ajaksi."
Meren haukea haenko Vaiko sutta suon selältä? ARMI. Surmalle jos suistunetkin, Siit' ei siskosi palaja. Vaan pakene raihnojasi Salon synkimmän sisälle. Siellä vuosia monia Viivy, kärsi katkerata Rangaistusta rinnassasi, Kunnes aika tuo apunsa, Kuluttavi kurjat muistot, Taas palajat paikoillesi, Pestynä pahoista töistä Katumuksen kyynelissä. Itket kuin imevä lapsi! Sulla vielä on sydäntä.
Marian puhdas, pohjasta rehellinen sydän näki ensi kerran elämässään, että hän oli tehnyt väärin, että hän oli tehnyt pahoin. Katumuksen tunne oli siis nyt ensi kerran tunkeunut hänen poveensa. Mutta sen valta oli sitä hirmuisempi, kuta oudompi se oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät