Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ja se, että hän käytti heidän vanhaa äidinkieltänsä, jolla he vaan joskus vaihtoivat kaikkein sisällisimpiä ja ihan kotoisia asioita, vaikutti että Uuno heti paikalla herkesi kurottamasta ulos, jätti ikkunan, istui Henrikiä vastapäätä ja junan lähtiessä liikkeelle he ensi kerran katsahtivat toisiansa silmiin.
Ja porvariksiko sitten? kysyi isä. Hermanni aikoi ensinnä vastata juonikkaammin, mutta tyytyi sanomaan asiallisesti: Osuuskaupanhoitajiksikin ne kyllä pääsevät. Ei taitaisi olla hullumpaa, sanoi isä tosissaan. Pojat katsahtivat toisiaan. Menisit maanviljelyskouluun, jos isä rahaa antaa, sanoi Martti. En minä! kielsi Hermanni jyrkästi.
Tietäkää, että jos minun on huomenna oltava kaupungissa, niin en minä venettä kysy. Beeda ja Agnes katsahtivat toisiinsa. Mutta Friida sanoi rauhallisesti: Tulkaa. Me menemme yöksi lähimpään torppaan. Jumala pitää huolen huomisesta. Mutta Friida, huomenna meitä odotetaan varhain pyhityskokoukseen. Kaikki on Jumalan hallussa, vastasi Friida. Ja he jatkoivat matkaansa pitkin metsätietä.
Mutta täti nousi äkkiä paikaltaan, jättäen lankakeränsä lattialle ja solmiamistyönsä tuolille, ja pujahti, ottamatta kynttilää, ulos pimeille portaille, etsien siellä kopeloimalla huoneensa oven. Jäätyään yksin nuoret katsahtivat toisiinsa hymyillen ja liikutettuina. Ja Jeanne kuiskasi: Täti parka! Johon Julien lisäsi: Hän on vannaan hiukan päästä sekaisin tänä iltana.
Silloin alkoivat takimmaiset huutaa ja hälistä ja kun muutkin katsahtivat taakseen, näkivät he, niin pitkälle kuin silmä kantoi epäselvään kuutamoon, päätä pään vieressä ja pyssyä pyssyn vieressä.
Häntä vastapäätä istui, kokoonlyyhistyneenä nojatuoliin, nuori mustaviiksinen ja -partainen mies venäläisessä kansallispaidassa. He näyttivät molemmat olevan niin vajonneina keskusteluunsa, että vasta Nehljudofin tultua sisälle katsahtivat häneen. Lyydia, ruhtinas Nehljudof, sama joka...
Pojat katsahtivat häneen kysyvin, jännittynein silmäyksin, kun he saapuivat hirsikuormineen rakennuspaikalle. »Ei vielä, odottakaa!» vastasi hän tyynnyttävästi katseellaan. »Ei vielä, kyllä selitän», sanoi hän ohimennen vanhalle emännälle, päivälliselle tullessaan. »Ei vielä ... kohta», vastasi hän pöytään istuttaessa Hannan pelokkaaseen katseeseen.
Kuultuaan, miten kauan Rolf oli nukkunut, katsahtivat he pikaisesti toisiaan silmiin ja pyysivät saada nähdä häntä. Niina otti kynttilän ja meni heidän kanssansa sisään. Hän seisattui etemmäksi ja piti kättään tulen edessä, vaan lääkärit astuivat suorastaan sohvan luo.
Nuorukainen kiirehti askeleitaan: »Katsoppas, täällä on linnan perä! Ja tämä tässä on peräpenkki eikös se ole komea? Ja tämä on sivupenkki. Vieras istuu aina peräpenkille.» »Ja isäntä...?» nauroi tyttö. »Sivupenkille tietysti!» He katsahtivat toisiinsa hymyillen. Istuutuivat sitte kahden ristiinkaatuneen rungon kulmaukseen, kumpikin rungolleen vastakkain.
Keskitalo luuli tukehtuvansa, muut katsahtivat hämmästyneinä toisiinsa, Riitan silmissä välähti salaperäisesti ja nuori emäntä karahti verentipahtavan punaiseksi. Uutela huomasi ainoastaan viimemainitun. »Mitäs siinä nyt punastelet», myhäili hän yhä tyytyväisempänä. »Tottahan pulska emäntä on talolle kunniaksi.» Hän katsahti nauraen Riittaan. »Savolaisenkin mielestä vai kuinka?»
Päivän Sana
Muut Etsivät