Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Mutta Jukke kaivoi taskustaan kaupungista ostetun sikaarin, sytytti sen palamaan, pullutteli suustaan savuja, jotka pyörteisinä tuppaina jäivät jälelle tien päälle leijailemaan tyynessä ilmassa. Katsahteli Anttiin ja tekeytyi ystävälliseksi: »No, vieläkö arvelet vasta mennä niihin tienesteihisi?» »Vieläpä tietenkin», vastasi Antti päättävästi.
Jukke istui lavitsalle vastapäätä Anttia. Mutta isän viereen riensi Matti ja toiselle puolen Kaisu. Manti jäi Matin ja äidin väliin. Lämpimästi katsahteli niitä isä ja täytti niitten kädet ruualla, sitten vasta rupesi itse syömään ja selittämättömän somalle tuntui olo. Jukke muisti äsköistä puhettaan Hannalle ja tunsi olevan pahan olla, kun näki sen Antin perheolon niin lämpimäksi.
Niin kuunteli Dami, niin katsahteli hän tuon tuostakin ympärilleen ja Sysi-Matti se kertoi niin yksitoikkoisella äänellä.
Ei hän horjunut eikä puhunut tyhmyyksiä, oli vaan luonnottomassa, kiihoittuneen itsetyytyväisessä mielentilassa. Kolmanneksi näki Nehljudof sen, että ruhtinatar Sofia Vasiljevna kesken puhettansa katsahteli levottomasti ikkunaan päin, jonka kautta alkoi häntä kohden lähestyä vino auringonsäde, ja uhkasi saattaa hänen vanhuutensa liian selvään valoon.
Armolla ruhtinas Nyt katsahteli vanhusta ja lausui: "Wladimir, linnastain Jo huomenna mun täytyy lähteäni, Ettei mun onneain Kamala silmä täällä nähdä saisi. Mut täällä tuleepi Sun elää, vallita mun puolestani. Ja käskys kuultava On linnassa, kuin omani se oisi.
Istui Hannan lähelle jakkaralle, katsahteli ystävällisesti häneen ja lepposesti virkkoi: »Milloin se Antti on kirjoittanut siitä, kuinka paljon hän tänä kesänä on ansainnut? Näytäppäs sitä kirjettä! Eihän tuosta silmä osaa ota, minä vaan lystikseni katson mitä se siitä kirjoittaa.» Hannasta tuntui hyvältä varsin vastapainoksi sille äsköiselle Juken halveksivalle puheelle näyttää Antin kirjettä.
Pitkän hetken käveli lattialla edestakasin, katsahteli huoneen kaikille suunnille ylös ja alas eikä varsinaisesti mihinkään, käveli akkunan luo, tähysteli siitä ulos pimeään yöhön, käveli toisen akkunan luo, katseli siitäkin ulos, vaan eihän sieltä mitä näkynyt muuta kuin hämärä kuvain, mutta ei hän katsellut sitäkään, silmät katselivat enemmän sisään kuin ulospäin ja ajatukset mielen ympärillä kiehuivat yhtenä myllynä, ettei niistä saanut selvää mitä ne oikeastaan tekivät.
Niin näytti se olevan ainoa paras tilaisuus ruveta siitä puhumaan. Katsahti lamppuun, kynttilään, katsahteli Hannaan, lapsiin erikseen itsekuhunkin ja taas lamppuun, kynttilään, Hannaan, lapsiin ja Hannaan. Karasti kurkkuaan ja hieman arasti virkkoi: »Minulla tuli itsestään tässä mieleeni semmoinen ajatus... Semmoinen soma aatos, että en malta olla sitä sinulle sanomatta».
Matkustajien joukossa yksi ja toinen epävarmasti katsahteli naapuriinsa tietääkseen saiko nauraa vai pitikö kuunnella totisena. Mutta ei kukaan tuntenut asemaansa niin varmaksi, että olisi ensimmäisenä ruvennut nauramaan. Kaikki olivat siis totisina, ja puhujan henki jäi hallitsemaan mielialaa. Kapteeni istui nojaten päätä nyrkkiinsä, silmät rypyssä, ja kovasti mietteissään.
Ja kotiin tultuaan Kinturi pyyhkäsi Putteansa vähän oljilla, loi lannan, lykkäsi reen vajaan, ja meni tupaan. Perhe oli jo illastanut. Hän asetti loukun pöydälle, antoi kahvit, vehnäset ja sokerit vaimollensa, Marille, ja istui sanaakaan sanomatta syömään perunoita. Mari katsahteli häneen kysyvästi, mutta ei mitään kysynyt, sillä näki selvästi, että mies oli nyt vaikenemisen päällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät