Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Hän odotti kuolemaa muttei liikahtanutkaan paikaltansa. Päin vastoin piti kovasti kiinni akkunanpielestä. Antti oli sill'aikaa hyökännyt Annan päälle, joka myös yritti puolustaida. Hänen voimansa eivät kuitenkaan olleet niin suuret kuin Katrin, jonka tähden hän pian joutui Antin valtaan ja laahattiin puolipyörtyneenä ovelle.
Kun nuorempi sisar Reetta varsin hyvin jaksoi Kivelässä toimittaa kotiaskareet Katrin poissa ollessa, meni hän Nikkarilaan niin usein, kuin vain soveltui. Katri rakasti Liisaa; häneltähän hän oli oppinut lukemaan, jota hänen oma äitinsä Kivelässä ei osannut.
Kätevä hän on ja kykenee mihin hyvänsä, eikä lempeämpää olentoa ole koko Suomessa, sen minä sanon. Häpeä olisikin ollut, jos hän olisi ottanut jonkun muun kuin Katrin, joka niin kauvan on häntä odottanut, ja hyljännyt niin hyvän tarjomuksen, kuin sen, minkä Heiniojan vouti, Jussila, jonka hyvin tiedät, teki muutama kuukausi sitten. Niin, Erkki on miesten parhaita, se on vissi se".
Minun, kun en ollut maailmaa nähnyt kerran nuorempana vain kävin Oulussa suolan perissä rupesi mieli tekemään Pietarin komeutta katsomaan. Noh, läksin kuin läksinkin. Katrin tädin pojan kanssa oltiin sitten eräänä päivänä 'isvosikalla' ajelemassa, hevosmiehellä, joka vie mihin ikään tahtoo, kun vaan vähän murahtaa hänelle venäjäksi.
Entäs suuri, valoisa ruokahuoneemme suurine ikkunoineen luuletko että saamme siitä iloita, ei, Saraa täti ajaa meidät sieltä jo huhtikuun alussa, sillä kärpäset tahraisivat seinämaalaukset ja porsliinit, ja niin saamme aterioida pienessä pimeässä putkassa, jonka ikkunat ovat takapihalle päin, ja Saara täti on siitä kovin innoissaan, hän sanoo Katrin pääsevän niin paljon vähemmällä, että minun jo senkin tähden pitäisi suostua syömään putkassa vaikka koko elinaikani.
»Eikö käy?» oli Kusti yhä kellonsa puolesta. »Tää on käynyt...» »Ikänsä ja viisi päivää», jatkoi Liisa. »Mene...» tokasi Kusti. Liisa läksikin nauraen ja löi Katria kylkeen: »tule!» Yhdessä astuivat he sitten miesjoukkoon, mikä istui ylempänä törmällä. Siellä istui Liisan isä ja Katrin sulhanenkin tuumimassa asioita, minkä mitäkin.
Katrin kasvot kävivät lumivalkeiksi, ja tytär itki katkerasti, mutta kietoi rakkaudella käsivartensa äidin kaulan ympäri ja sanoi: "Kallis äiti, sinä voit pelastaa minut ja saattaa isäni toiseen mieleen, sinun kädessäsi on nyt onneni ja onnettomuuteni, eikä isän.
"No, ymmärräthän, että kaikki olisi ollut toisenlaista, jos itse olisin maksanut laskut; mutta kun Katrin suku kustantaa kaiken niin olkoon menneeksi tyttö, joka menee naimisiin, tahtoo tietysti uudessa kodissaan noudattaa sitä elintapaa, johon hän on tottunut."
Kuule sana viimeinen: "Pihlaja pihalla on; Sulle suon mä suutelon, Mansikoit' kun oksat sen Kantavat, mut ennen en." "Tyttöin päätöksistä viis!" Mietti Antti, lähti siis Illan tullen Katrin luo: "Totta tyttö muiskun suo!" Kartanolla Katri on. Mitä toimii vallaton? Mansikoita pihlajaan Tyttö sitoo toimissaan. Sydämeni.
Pyysin talonemännältä suurenpuoleista vasua lainaan, johon keräisin luita. Mitä sinä luista keräät? kysyi hän. Niitä ostetaan. Kuka niitä ostaa? Kyllä niitä jotkut kuulemma ostavat ja jauhattavat niistä jauhoja, joita käyttävät pellolle lannaksi, virkkoi suutarinemäntä. Vai niin. Mene ja käske Katrin antaa, on kai siellä semmoisia vasuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät