Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Katsottuaan taaksensa hän näki taiteilijan koettavan ottaa kiinni Katjushaa, mutta tämä, nopeasti vilistäen notkean nuorilla jaloillaan, ei antautunut hänelle, vaan loittoni vasemmalle. Edessä oli sireenipehko, jota kauemmas ei kukaan ollut juossut, mutta Katjusha, katsahtaen Nehljudofiin, antoi tälle merkin päällään, että he yhtyisivät pehkon takana.
Hänen kasvonsa olivat tavattoman totiset, Nehljudof ei ollut niitä koskaan semmoisina nähnyt. Katjusha hymyili vasta sitten kuin Nehljudof oli ensin hymyillyt, hymyili ainoastaan niinkuin nöyrtyen hänen tahtonsa alle, mutta sydämmessään hänellä ei ollut hymyilyä, vaan ainoastaan pelkoa. Nehljudof viittasi häntä kädellänsä kutsuen häntä pihalle luoksensa.
Toinen näistä vaikutuksista kuolemaan valmistumaton Kryiltsof oli raskas ja surullinen. Mutta toinen vaikutus reipas Katjusha, joka oli saavuttanut semmoisen ihmisen kuin Simonsonin rakkauden, ja joka oli nyt tullut varmalle ja oikealle hyvän tielle, sen olisi pitänyt ilahuttaa Nehljudofia, mutta sekin oli Nehljudofista raskas, eikä hän voinut tästä raskaudesta päästä.
Hän koputti ikkunaan. Katjusha ikäänkuin olisi saanut sähköiskun, vavahti koko ruumiillaan ja kauhistus ilmeni hänen kasvoilleen. Sitten hän hypähti seisaalleen, tuli ikkunan luo ja painoi kasvonsa lasiin. Kauhistus oli hänen kasvoissaan vielä silloinkin, kun hän, pannen molemmat kätensä kaihtimiksi ohimoltansa vasten, tunsi Nehljudofin.
Niin, se oli Katjusha. Hän näki nyt selvästi tuon erikoisen, salaperäisen ominaisuuden, joka eroittaa jokaisen yksilön toisesta tehden hänet omituiseksi ja ainoaksi laatuaan.
Katjusha siirtyi lähemmäksi häntä, ja hän, itsekään tietämättä kuinka se tapahtui, kallisti kasvonsa Katjushan puoleen; toinen ei väistynyt; silloin hän puristi lujemmin Katjushan kättä ja suuteli häntä huulille. Hyvä ihme! sanoi Katjusha ja nopeasti irrottaen kätensä juoksi hänen luotaan pois.
Parin minuutin kuluessa Katjusha istui liikahtamatta paikallaan, nosti sitten silmänsä, hymyili ja pudisti päätänsä ikäänkuin olisi itseänsä nuhdellut ja muuttaen asentoansa äkkinäisellä liikkeellä pani molemmat kätensä pöydälle ja alkoi tuijottaa eteensä. Nehljudof seisoi ja katseli häntä kuunnellen samalla tahtomattaan sydämmensä tykytystä ja joelta kuuluvia kummallisia ääniä.
Päästyään sinne Maria Pavlovna ja Katjusha näkivät seuraavaa: upseeri, pönäkkä ihminen, jolla oli suuret vaaleat viikset, hieroskeli vihasena vasemmalla kädellään oikeata kämmentään, johonka koski siksi, että oli sillä lyönyt niin kovasti vangin kasvoihin, ja huusi herkeämättä hävyttömiä, raakoja haukkumasanoja.
Vasta sitten kuin Katjusha siirrettiin valtiollisten joukkoon, pääsi Nehljudof kokonaan näistä epäilyksistään ja joka tapaaman perästä alkoi hänessä huomata yhä varmistuvaa sisällistä mielenmuutosta, jota Nehljudof niin sydämmestään halusi hänessä nähdä. Ensikerran Tomskissa tavatessa oli hän taas samallainen kuin oli ollut ennen matkalle lähtöä.
Teenjuonnin jälkeen ruvettiin vastaniitetyllä nurmikolla talon edustalla leskeä juoksemaan. Katjusha otettiin myöskin mukaan. Muutamien vaihtojen jälkeen joutui Nehljudof juoksemaan Katjushan kanssa. Katjusha oli aina häntä miellyttänyt, mutta hänen ei ollut päähänkään pälkähtänyt, että heidän välillään voisi syntyä mitään erikoisia suhteita.
Päivän Sana
Muut Etsivät