Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
mun mielessäin on aina, eikä suotta; enempi mua kuva niiden kaivaa kuin tauti tää, mi kalvaa kasvojani. Se Oikeus ankara, mi vainoo mua, mun syntipaikastani ottaa aiheen, näin hurjentamaan huokauksiani. Siell' on Romena, missä väärää rahaa tein käyttäin kastajamme leimakuvaa, siks sinne ruumiin poltetun ma jätin
Kuinka aika kuluu, en tiedä, ennenkuin vaimo-lapsukaiseni vanha kumppani herättää minut. Tavallista levottomampana pyrkii se ulos huoneestansa, katselee minua, astuu oven luo ja inisee päästäksensä ylikerrokseen. "Ei tänä yönä, Jip! Ei tänä yönä!" Se tulee verkalleen takaisin luokseni, nuolee kättäni ja nostaa himmeät silmänsä kasvojani kohden. "Oi Jip! Kenties se ei tapahdu koskaan enää!"
He osaavat vaatteeseen ja nahkaan, niin, jopa paperiin ja pergamenttiinki hieroa hienointa myrkkyä. Pyhä neitsyemme minua armahtakoon! Ja minä, vaikka tiedän tuon, pidän tätä luottamuskirjaa näin likellä kasvojani! Ottakaa se, sir Tuomas, ottakaa se joutusaan!" Hän oikasi samassa käsivartensa suoraksi ja antoi kiireesti paronille paperin.
Ystävälliset tullivirkamiehet tarkastivat meidän matkakapineemme, tai oikeammin sanoen he olivat tulleet sitä tekemään, ja näyttivätkin haluavan tutustua kapineisiimme. Mutta he uskoivat minun saksalaisia kasvojani ja klassillista englanninkieltäni.
Kun ei muita tulle'kana, Ei sopine suurempia, Ankarampia ajane, Niin tulevi Tuonen sulhot, Kulkevi Manan kosijat, Jotk' ei moiti muotoani, Eikä katso kasvojani, Ei ne varttani valitse. Sitte tuonne saahessani Tuonen sulhojen tuville, Appi ei paitoa anone, Vaattehuksia anoppi, Kyty ei kysy kintahia, Natolapsi nauhanpäitä. Toisin sattui toivomani.
Oli tällainen myrskyilma kun minä joka olen viran toimessa oleva lääkäri, ja jolla senlaisena sekä itse mielestäni että muidenkin silmissä on kyllin syytä olla liikkeellä kaupungissa millä ajalla vuorokaudesta tahansa eräänä sateisena, sumuisena ja myrskyisenä lokakuun iltana kuljeskelin Kristianian kaduilla ja annoin huvikseni sateen piestä kasvojani, sillä välin kuin minun oivallinen sadeviittani suojeli ruumistani.
Kuin Kornelia lopetti, oli kaikki hänen ujoutensa poissa. »Hän on aina ollut hyvä poika», hän sanoi. »Herranen aika, jos te olisitte nähneet häntä pienenä poikana, neiti Kornelia! Minä hoidin itse häntä yöllä. Minä vieläkin voin nähdä hänet sinisessä yöpuvussaan. Hän nousi ylös kätkyessään ja sitten minä tunsin pienen pehmosen suun tavottelevan minun kasvojani hän tahtoi juoda!
Minä istuin kauan aikaa kuunnellen, mutta ei mistään kuulunut mitään ääntä. Minä kömmin ylös lattialta ja katselin kasvojani peiliin. Ne olivat niin turvoksissa, punaiset ja rumat, että melkein peloittivat minua. Palvot ruumiissani olivat kipeät ja kankeat ja saivat minut uudestaan itkemään, kun liikahdin; mutta ne eivät olleet mitään siihen rikollisuuteen verraten, jota minä tunsin.
mun mielessäin on aina, eikä suotta; enempi mua kuva niiden kaivaa kuin tauti tää, mi kalvaa kasvojani. Se Oikeus ankara, mi vainoo mua, mun syntipaikastani ottaa aiheen, näin hurjentamaan huokauksiani. Siell' on Romena, missä väärää rahaa tein käyttäin kastajamme leimakuvaa, siks sinne ruumiin poltetun ma jätin
Nyt, Herran lahja, lepäät helmassani, Vaan kerta lepäät Luojan helmassa; Nyt imet elon voimaa rinnoistani, Ikuisen elon imet taivaasta; Nyt leikkielet halvoin heppeleisi, Taivaassa voitonpalmu tarjotaan; Hymyillen katselet nyt kasvojani, Sun kerta Herran kasvot kirkastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät