Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Hän jatkoi: "Eikös teille tule kylmä?... Näin tanssin välillä, kun on hionnut, voi vilustuminen olla vaarallinen." En vastannut. Vilvoittelin vain kasvojani nenäliinalla ja huokasin, kuin itsekseni.
Sitte oli siellä pesinkaappi marmorilevyllänsä, josta vesi, jota minä olin läikäyttänyt kaapille kiiruhtaessani kasvojani valelemaan, vielä tippui kivipermannolle yhä pitemmillä väliajoilla jokaisen tipan välillä.
Mikä hymyily Tuo hymy taivaan Herran huulilla! Ei löydy mitään täällä maailmassa Niin ylevätä, että saattaisin Tään näkemäni siihen verrata! Pelästyneenä maahan lankesin Ja peitin käsilläni silmäni, Kun valo tuo niin heihin heijasti, Ett' olin sokeaksi muuttua, Mut samass' ihmeekseni huomasin, Ett' otsan' oli täynnä haavoja Ja että veri juosta tulvaili Mun kasvojani myöten virtana.
Eikö hän kättänsä ojentanut, tarttuakseen sinun rintaasi? Ha haa jos olisi tietänyt sinun kuuluvan hänen sukuunsa, niin olisi lyönyt sinut kuoliaaksi kiveen jalkojensa juuressa". Ja vanhan eukon silmät säkenöivät. "Minä koetin salata kasvojani niin hyvin kuin mahdollista, mutta hän ei pitänyt silmistäni".
Ilmassa kuului hiljainen humina, tunsin vienon tuulenhengen kasvojani koskevan. Idässä päin kaukaisilla mäkimerillä alkoi sumupilviä hiljaa virtaella; kukkulat vähänväliä karvansa muuttivat. Yht'äkkiä sähkösi päivänterä taivaanrannalla; punaposkisena rusoitti etumainen kukkularivi.
»Miksette ole tätä minulle ennen sanoneet?» sammalsi Boleslav. »Miksi olette saaneet aikaan, että nyt seison edessänne kuin mikäkin mikäkin hahahaa jos tahdotte sylkeä vasten kasvojani ... totisesti täytyy minun se pitää hyvänäni.»
Onko se seikka, että hyväksymisellä katsotte kasvojani, kuinka erilaiselta nämät välistä voivatkin näkyä, onko se varsinaisesti perustettu katsantooni, vaiti ollessani?" "Niinpä luulen," sanoi Wilding, "Niin luulen minäkin.
Minä asetuin ikkunaan katselemaan Durance-virtaa, joka juoksi siinä niin laajana tumman viheriän laakson keskellä. Raittiit tuulahdukset hyväilivät kasvojani, virran lorina ja puitten suhina tuntui kutsuvan minua. Avasin hiljaa oveni. Ulos tullakseni täytyi minun käydä setäni huoneen lävitse.
Katselin kasvojani niinkuin se katselee, joka ei vähintäkään pidä lukua mitä ihmiset hänestä ajattelevat, kaikkein vähin mitä naiset hänestä pitävät ja menin kirkkoon. Minä istauin tavalliselle paikalleni lehterillä, jossa ylioppilaille oli paikka määrätty, ja josta me, kuin lampaat aituuksesta, otimme osaa yhteiseen Jumalan-palvelukseen.
Minusta olisikin ollut liian suloista, jos kaikki olisi käynyt suoraa tietä ilman vastuksitta. Minä en tiedä, mitenkä se lienee ollut mutta samana pyhänä kun istuttiin mummon luona ja minä tulin nurkan takaa, niin minusta tuntui niinkuin joku olisi tulisella kädellä sivellyt kasvojani; ei, ihan toisella tavalla, mutta en saata yhtään selittää miltä se tuntui.
Päivän Sana
Muut Etsivät