Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
"Kas kun toisinaan sataa, vaikka ei ole yhtään jyrissyt", kuiskutti piika-Anni taas karjakolle ja salavihkaa oven raosta tirkistellen osotti sormellaan ilosta kyynelöivää emäntää, jonka kasvoilta entisen jäleyden asemesta loisti tyytyväisyys ja ilo. Paria vuotta myöhemmin oli Rekulan talon väki ja muutamia vieraitakin koolla tuvassa katsomassa erään sairaan hengen lähtöä.
"Vai niin, ken teille on sen sadun kertonut?" kysyi amtmanni sivulta omituisesti katsoen nuoreen mieheen viekas ja salaperäinen hymyily valaisi hänen kuihtunutta muotoansa. "Tyttö on itse niin kertonut ". "Helkkari, onko hän puhunut teidän kanssanne. Ja itse, todellakin itse sanonut erittäin palvelevansa veljeni tytärtä?" Tuo ilkeä hymy ei lähtenyt vanhuksen kasvoilta. "Kas vaan, kas vaan!
Mylläri oli vaiti; sitten ojensi hän Nellolle kätensä, jossa kiilsi hopearaha. "Tämä on turhuutta, kerron sulle vieläki kerran, tämä on tyhjä ajan-hukkaaminen. Kuva on yhden-näköinen ja miellyttää vaimoani. Ota siis tämä hopearaha ja anna kuvasi minulle". Puna katosi nuoren Ardennilaisen kasvoilta. Hän nosti päänsä ja pani kätensä selän taakse.
Ja olisi jälleen vaipunut ajatuksiinsa, ellei hän samalla olisi huomannut edessään aivan toista, mutta samantapaista ilmettä, tällä kertaa lapsensa pään yli, tämän hoitajattaren kasvoilta, joka oli hänen oma kasvinsisarensa Liisa. Langennut, armas tyttölapsi, jonka Johannes heti kodin saatuaan oli kurjuudesta pelastanut. Liisa katsoi häntä silmiin ja hymyili hänelle.
Mutta hänen lapsensa, veljenlapsensa sekä muut läheiset sukulaisensa taas tempasivat pois palttinaisen peitteen kasvoilta, suutelivat ja syleilivät ruumista, peittivät itsensä pitkälleen sen viereen ja käärivät peitteen itsensäkin ympärille, kiistellen sitä, kuka lähimmän paikan saisi.
Kun Tepon ja Väinön kylmän tuulen puhumat kasvot siinä monien kynttilöiden valossa näyttivät pikemmin kuvamaisilta kuin eläviltä kasvoilta, niin emäntä arvasi tulijoilla olevan vilun, nousi lähtemään ulos ja viittasi tyttöjä mukaansa.
Ma sanoin itsekseni: Tää kai kansa on se mi kadotti Jerusalemin, kun lihaa poikansa Maria nokki. Olivat silmäkuopat heillä niinkuin kivetön sormus; ja ken lukee omo kasvoilta ihmisen, nyt m:n näki. Ken uskois, että halun suuren nostain niin vaikuttais veen näky, heelmän tuoksu, joll' ei hän tietäis, kuinka tapahtuu se?
Piika nousi unisena istumaan. Kaisa alkoi lukea loppurukousta ääneen. Yksi renkikin nousi ja unen huojuttelemana lähti käymään riihellä. Isäntä yksin ei kuullut mitään; hiki vaan alkoi juosta alas kasvoilta, sillä tupaan oli lakeisen kiini panemisen kautta tullut oikein tuntuva lämmin.
Sittemmin oli hän saanut kuulla miehen köyhyydestä, ja tunsipa hän silloin katumuksen kaltaisen surun, ajatellessaan olevansa osalta itsekin syypää siihen, että hymy oli kadonnut miehen iloisilta kasvoilta ja laulu vaiennut hänen huuliltaan. Eikä se ollutkaan mikään häpeä, että patrona näin ajatteli.
Veri pakeni sihteerin kasvoilta. "Mitä näkyjä?" "Näin rahoja otettavan täältä ja pantavan tänne; näin vietävän ja tuotavan satamarkkasia. Antakaas kuin katson." Sihteeriä rupesi yskittämään ja hän yski itsensä punaiseksi. Josu veti rahalootan auki, otti kymmenen seteliä siitä ja luki ne kertaalleen syrjistä. Sitte hän lausui: "Aivan oikein... Uneni, näköni on totta, näitä rahoja on käsitelty."
Päivän Sana
Muut Etsivät