United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iso-Ola katsahti kapteeniin ja pudisti päätänsä, taluttaen hevosen pois portaitten edestä; kapteenia oli varmaankin taas petetty tämän uuden hevosen ostossa. "Hyvää päivää, äiti! hyvää päivää!" huudahti hän, suudellen pikaisesti vaimoaan. "Kyllä minä voin hyvin!"
JUNKKA. Hyvä niinkin! Onpa sinussa sitten miestä. Puhuttelehan tuota nuorta kapteenia. Kyllä hän sinut laivaansa ottaa. NEITSY JANNE. Neitsy Eeva Ruskoranta käski minun tulla kapteeni Junkan puheille ja vakuutti, että kyllä te otatte minut. JUNKKA. Milloin sinä olet Eevan tavannut? Ja missä? NEITSY JANNE.
Sano rehellisesti, onko siinä mitään pahaa, että joku ihminen menee kotiin? Sano! Kapteeni räpytteli vähän aikaa silmiänsä ja sanoi sitten: Ei. Muuta ei Kerttu toistaiseksi tarvinnutkaan. Hän tarttui kapteenia käteen ja alkoi vetää. Kapteeni tuli. Kaupungin kadulle päästyänsä Kerttu rupesi käymään kapteenin kanssa käsikynkässä ja hiljensi vauhtia niin ettei käynti näyttänyt kiireiseltä.
Kaikkia muitakin, kapteenia lukuun ottamatta, näkyi vaivaavan salainen kauhistus ja toivottomuus. Heidän vakaiset kasvonsakin osoittivat heidän vartoovan jotakin hirmuista kohtausta. Minäkin menin suojukseeni, ja kapteenin esimerkkiä seuraten valmistin kaikki pikaista lähtöä varten.
Hän oli taika-uskoinen, ja provastin melkein varmuudeksi muuttuneen luulon kapteenin syyllisyydestä saanee lukea syyksi omituiseen, kovaan keinoon, jolla hän tahtoi kapteenia kukistaa.
Estelemättä antoi hän Helmin viedä pullonsakin pois, ja kun lapsi julisti päätöksensä, ettei hän enään anna kapteenille viinaa, tyytyi hän siihenkin, eikä enään sitä toista kertaa häneltä tahtonut. Kun Helmi hopitti ehtimiseen kapteenia, että lähteä nyt heti heille, vetää nykien häntä kädestä, ei hän hennonut sitäkään vastustaa.
Hän odotti että kapteeni jälleen avaisi oven, sillä eipä ollut hän, Matti, vielä saanut puhua niin mitään siitä, mitä hänellä oli puhuttavaa. Mutta ovi pysyi kiinni, eikä kapteenia näkynyt. Matti suuttui, suuttui itselleen. Kapteeni oli häntä kohdellut niinkuin lasta, ja hän oli antanut itseään siten kohdella! Hän raapi korviansa, aina yhä enemmän suuttuneena, kuta enemmän hän asiaa mietti.
Pyhä isä Hieronymus käskee teidän messuta minkä vain keuhkonne kestävät ... hänen korkea-arvoisuutensa on sairas ... hänellä on hammastauti... Menkäämme häntä katsomaan, sanoi toinen munkeista ja astui pienempään huoneeseen. Mutta toinen tarttui Larssonin messuhakaan ja tarkasteli häntä tavalla, joka ei ollenkaan miellyttänyt urhoollista kapteenia.
Keksintö tuli hänestä yhä merkillisemmäksi, jonka vuoksi hän lopulta huusi kapteenia, joka ensimmäisen perämiehen kanssa käveli edes takaisin peräkannella. Kapteeni Becker noudatti tähystimensä parhaan mitä laivassa oli ja katseli Robertin osottamalle suunnalle. "Kas, se on kajakki!" hän sanoi vähän ajan kuluttua. "Luullakseni siinä on ihminen, joka on nostanut hätälipun." "Kajakki?
Sinä, joka olet rohkea ja järkevä! Hyvää huomenta. VARJAKKA. Näyttää kuin teillä olisi minulle asiaa. Komesrootiltako? HILMA. Ei komesrootilta. VARJAKKA. Komesrootin rouvaltako sitten tahi joltakin muulta huoneenne jäseneltä? HILMA. Minä oikeastaan tulin tapaamaan muuatta tuttavaani, joka lähtee merelle. Mutta aikomukseni oli puhutella kapteenia, jos suinkin sattuisi tilaisuutta.