United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sit' osaa minusta», soi laulu, »joka maisissa kotkissa voi sietää päivän säteitä, katsele nyt tarkkaavasti. Valoista, jotka minut muodostavat, näät silmistäni sinkoovaiset ovat korkeimmat koko tässä asteikossa. Se, joka säihkyy silmäteränäni, ol' lauluniekka Pyhän Hengen, kantoi hän arkin kaupungista kaupunkihin.
Hetkisen saivat seikkailijamme kulkeneeksi, kun Hurry äkkiä pysähtyi kaadetun jättiläislehmuksen kohdalle. Lähestyen sen tyvipuolta ja poistaen muutaman karvapalasen hän koverretusta puusta Haukansilmän suureksi ihmeeksi veti ilmoihin pienen venheen tuhtoineen ja airoineen. Hurry, nostaen toverinsa avulla venosen hartioilleen, kantoi sen järven rantaan, joka jo kotvasen aikaa oli ollut näkyvissä.
Oli ennen tapana, että urhollinen ritari kantoi muistoja joltakin naiselta, ja minä ja äiti olemme sellainen naispari jota sinä kyllä voit muistaa, tapellessasi Kabylein kanssa. Feliks hymyili, siis yhtä odottamattomasti kreivi, kuin isästäni tuli aateliton, totta, kaitselmus on tahtonut tuon täti Julianan kautta meitä opettaa.
Hänen Ile de Franceen jäänyt vaimonsa oli nyt leski, kantoi lasta sydämmensä alla, ja muuatta neekerinaista lukuunottamatta oli hän vallan yksin maailmassa, turvatta ja suojatta. Sen miehen kuoltua, jota yksistään oli rakastanut, ei hän tahtonut kehenkään toiseen turvautua.
Mutta välttämätöntä on, jos kansa tahtoo luoda sivistyksen, henkevän, onnellistuttavan, pysyväisen, että kansa sisimmässään ylläpitää yhteyttä viisauden salaisen maailman kanssa. Niinkauan kuin muinaisajan kansat mysterioittensa kautta todella olivat tekemisissä salaisen veljeskunnan ja viisauden pyhän Sampo-temppelin kanssa, niinkauan heidän sivistyksensä kukoisti ja kantoi hedelmää.
"Enempää kuin ajatuksiakaan oli päässä", katkaisi nuori kelloseppä Faller korkealla äänellä; hän oli toinen baassi lauluyhteydessä ja kantoi nuottikirjaansa kainalon alla, muutoin miehen astunta ja ryhti todisti, että hän oli ollut sotamies. "Maahanpaniaispitoja", jatkoi hän, "noitahan vanha mestaritar itsekään ei olisi sallinut.
Amfimakhon Stikhios ja Menestheus aimo, Ateenan miesten johtajat, tuonne akhaijein keskehen kantoi, Imbrion Aiaat taas, väsymättömät kumpikin taistoon.
Ja koska Avojalalla oli sanoilla sanomaton tuska, jota vastaan hän ei voinut mitään tehdä, niin kantoi hän sanoilla sanottavan tuskansa sitä nöyremmin ja vapaammin.
Ja pihalla töllien pienimpäin toki pihlaja terttuja kantoi. Ja pihalla kotien köyhimpäin pyhä taitehen pihlaja nouskohon näin ja vienona tuoksu sen tuntukoon joka suojahan, kammioon! Ja jääköhön käkösen kukuntapuu ja Suomen laulun puu myös laitahan aattehen laihojen ja keskehen kansani keväisen!
Vyöllä se kantoi vanhan-aikuista tuppea, mutta ei siinä ollut mitään miekkaa, ja ruoste oli kovasti sitä syönyt. "Sinä et ole koskaan ennen nähnyt minun kaltaistani!" huudahti henki. "En koskaan", vastasi Scrooge. "Minä en luule, että olen", lausui Scrooge. "Minä pelkään, etten ole. Montako veljeä sinulla on ollut?" "Enemmän kuin kahdeksan sataa", sanoi henki.