Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Tammalla taloksi pääsin, Tammalla vaot vakosin, Sirottelin siemeniä, Kylvin kymmenen jyveä Yhen kannon ympärille, Siitä sain sata kekoa. Tuhat riihtä tuullattelin, Siitä sirkkuset sikerti, Siitä varpuset varasti, Leppälinnut leiletteli.
Ei edes saa pysymään yhtä palvelijaa kuukauttakaan talossa yhteen kyytiin. Missä on herra? Kirsti pane kahvi pöydälle. Missä herra on? NOKKI. Kannon päässä. Ei sinulta kysytä! Suoriu tiehesi! Keltäs sitten? Eihän se uunikaan vastaa. Ulos paikalla! suupaltti! NOKKI. En ole tänne jäädä aikonutkaan. Susanna, mitä nyt mitä nyt taas itket?
Kun Helena, arasti syrjästä hiipien, oli toverinsa kanssa tullut perille ja he kiipesivät kivelle nähdäksensä väen keskukseen, oli valituskirjoitus jo nähtävästi luettu, sillä oltiin täydessä toimessa allekirjoittamassa paperia. Kahden kannon varaan oli asetettu leveä lauta, jonka päällä oli papereita ja kyniä. Sosialisti istui muutamien luottamusmiestensä kanssa läheisellä kivellä.
Hän makasi kannon vieressä tainnuksissa, ja kannon päälle heitetty valkoinen vaate oli punainen hänen verestään. Heikki oli pää edellä lentänyt kopiksi kantoon. Väristen hämmästyksestä ja pelosta kuuli kyytipoika kapteenin julmia kirouksia ja näki, miten kapteeni jalallaan potkasi pyörtynyttä poikaa. Keski-yön oli aika, mitä tehdä? Kapteeni tunsi seudun.
Ei muuta kuin kuokitaan kantojen juuria, joihin kyntäjiltä jää liikkumaton maa. Ja mitä pehmeämmäksi saa kannon juuren muokatuksi, sitä paremman kiitoksen saa. Rovasti rykäisi tekorykäyksen. Nyt minulle jo selviää viikollinen arvoitus, miten sellainen kantoinen maa voi kasvaa niin täyden touon kuin sekin tämänkesäinen ruis on, sanoi hän erityisen painokkaasti.
Rakennammeko sopua Väinön ja Joukolan välille? Senkö on kevät sinussa Herättänyt heikon mielen, Jotta naisien narina Sammutti sotahalusi? Jää kotihin kurja, raukka, Piile kannon juuren alle, Tonki siellä mäyrän kanssa, Multakärsä Kirri, tonki! Lähden yksin. Solvaisetko? Julma Jouko, solvaisetko? Tahdotko tapella ensin? Nyrkillä tai tapparalla? Nostaa kätensä, vasen nyrkissä, oikea tapparassa.
Hilpeällä mielellä ja iloisin toivein metsämiehet erosivat taas yhtyäksensä yhteen pimeän tullessa. Kun Rakki sai vallan seurata, ketä tahtoi, se lyöttäytyi aina Pekan mukaan, ja kun Pokka saapui yönuotiolle vähän myöhemmin kuin toiset, hänellä oli näätä, jonka hän oli kaivannut esiin kolostaan kannon juurelta ja koira purrut hengiltä.
Nyt se on ja tämä toki pysyy talonpoikaistytönkin käsissä. Rovastikin otti kärryistä kuokan, meni isännän luokse ja rupesi jäykän näköisenä kuin puuhevonen kuokkimaan kannon juurta. Kaikkien suut menivät nauruun, kun ruustinna vaaleassa kesäleningissään ja hanhensulilla koristettu vaalea hattu päässään kuokki kannon juurta. Tuntui siltä kuin hevosetkin olisivat sitä nauraneet.
"Niin sanoo satu", vastasi Syyne, "mutta minä kuulin kannon itse sanovan, että hän oli kanto, kuin muutkin kannot, kuinka se muutoin olisi voinut puhua. Niin kauan kun se oli olemassa, eli siinä elävä henki, joka on kasveissa ja eläimissä. Marssu, olkaamme hyviä kaikkia kasvia ja eläimiä kohtaan.
Taas kiven ääressä istuuvi vanha Kauhaansa veistellen, Hohteessa tervasen, leimuvan kannon, Syksysen taivaan ali, Kosk korkea Pohjola tulta lyö Ja loistavat tuhannet tähdet. Tähtien joukkoa katselee ukko, Tyyneesti miettien: Onko ne kynttilöi taivahan häistä, Salista loistavast, Tai hurskaitten kirkkaita henkii täält, Nyt kunnian istuimil siellä?
Päivän Sana
Muut Etsivät