United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pitääkö tässä majaa eräs lautamies Juho Kanniainen?" kysyi eräs heistä, joka näytti päälliköltä. "Tekö olette Kanniaisen lautamies?" kysyi poliisipäällikkö. "Minä se olen, teidän mieliksenne", sanoi lautamies, mutta hänen huulensa vapisivat. "Oikeuden nimessä vangitsemme teidät", sanoi poliisipäällikkö. "Minun?!" "Juuri teidät".
Sinne jäi tuo mahtava ja rikas Kanniaisen Juho hammasta puremaan, nyrkkiänsä puristelemaan ja uhkaamaan. Elsa pillahti nyt itkemään. Hän oli koettanut olla luja, silloin kun hän oli itse hävyttömyyttä vastapäätä. Hän tunsi itsensä syyttömästi loukatuksi ja sorretuksi ja siinä hän voi kyllä kestää, mutta hän tunsi myös itsensä puolustetuksi ja sitä hän ei voinut kestää, se särki hänen sydämensä.
Minkätähden tuo sinisilmäinen poika etupäässä tunsi olevansa velvollinen Elsaa puolustamaan ja pelastamaan ra'an ja tunnottoman pilkkaajan käsistä, selkeni pian itsestänsä, kun he kuuluutettiin avioliittoon. Mutta se ei selvennyt heille, mitä tuo "kourakaupalla"-sana merkitsi, jonka Elsan sulhanen oli Kanniaisen Juholle sanonut ja joka sana oli niin pahaa Juhossa vaikuttanut.
Mutta ryhtykäämme tarkastelemaan mitä hedelmiä tuommoinen kasvatus ja tuommoinen elämän aamu tulee kantamaan poikien vastaisessa elämässä. Kun nuot sisarusten pojat kasvoivat isommiksi, hakivat he kaltaisiaan seurakumppaneita ja semmoisia löysivätkin he enonsa pojissa, Kanniaisen Jussissa ja Antissa.
Kanniaisen Juhokin rupesi itseänsä sievemmästi käyttämään nuorison joukossa, sillä hän selvästi huomasi, ett'eivät neidet ja toiset nuorukaiset hyväksyneet hänen käytöstänsä. Nuoriso piti taas Juhon ennen pitkää samassa arvossa kuin ennenkin, kun näkivät hänen parantaneen elämänsä. Kanniaisen Juho rupesi nyt naima-hommaan. Oli pitäjäässä maan valio, rikas talo, jossa oli Kaisa niminen tytär.
Kanniaisen lautamies ei ollut "raaka talonpoika", jonkatähden hänen kanssaan sopi seurustella. Talossa oli hänellä valmis, maksuton ruoka ja juoma, ja ehkäpä hänellä oli talossa vähän työtäkin, jos ei isompaa, niin ainakin pari kuitin tekoa.
Kauppamies todisti juuri tämän oikeuden edessä seisovan Kanniaisen lautamiehen tulleen häneltä tällä kysymyksessä olevalla kirjalla eräänä iltana rahaa pyytämään lainaksi. "Asia on selvä: sinä olet tehnyt ruman väärennyksen, sinulla on rikos-veli samassa asiassa, tunnusta se!" sanoi oikeuden esimies vapisevalle lautamiehelle. "En". "Etkö tunnusta?" "En".
Valvoherra lähti myös hänen kanssaan pois talosta, sillä hänen majapaikkansa oli lautamiehen matkustettavan tien varrella. Komea hevonen pantiin heidän eteensä ja komea oli reki, karhun nahkaisine peitteineen ja alustoineen. Kulkusien soidessa ja aisakellon huikeasti vinkuessa, ajoivat he illan hämyssä ulos Kanniaisen mahtavasta kartanosta, mutta kotia jäi huolestunut, sairastava vaimo.
Noiden kahden olennon murheellinen ja raskas tila ei voinut vähääkään masentaa sitä iloa, mikä isällä ja pojalla oli taas, kohti tulleen uuden onnen tähden. Kanniaisen talossa oli nyt vaan paljon hommaa tulevien häiden tähden, jotka piti saada komeat jos komeat niin rikkaalle naima-miehelle ja naitavalle kuin heistä kumpikin oli.
Hän ei ollut kielijä itse ja sentähden ei hän uskonut muistakaan semmoista; muutoin ei Elsa katunut ollenkaan mitä hän oli tullut Kanniaisen Juhosta sanoneeksi. "Enpä minä olekaan sinulle kaupankaluksi", sanoi Elsa ujosti. "Jumal'auta! Jos niin olisikin, niin sinulla olisi silloin kelpaamatonta kaupankalua", sanoi Kanniaisen Juho pöyhkeästi.