Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Kannattiko senvuoksi elää? Ja miksi meillä ylimalkaan oli sukua, isänmaata ja ihmiskuntaa? Ja miksi meillä oli Jumala? Te kysyitte, eikä kukaan vastannut teille. Te tunsitte itsenne aina orvommiksi ja yksinäisemmiksi siinä tyhjyyden kammossa, joka aina rautaisempana pusertui teidän pienen, värähtelevän sydänparkanne ympärille.
Eugen tunsi hyvin hänen perheolonsa; hänellä oli turhamainen, pintapuolinen vaimo, yksi hänen pojistaan oli juopporatti, hänen raha-asiansa olivat huonolla kannalla kannattiko hänen nyt iloita yksistään siitä, että hänellä oli siisti kesäpuku ja että hän saattoi kävellä pitkin Sturekatua ja nostaa kohteliaasti hattua joka toiselle ihmiselle?
Aina hänen täytyi kääntää penninsä moneen kertaan, ennenkuin uskalsi sen kädestään laskea, miettiä ja tuumia, mikä huokeinta, kannattiko ostaa, vai täytyisikö koettaa vielä ilman tulla toimeen. Mutta, kumma kyllä, jotenkin virkeänä hän pysyi yhtä kaikki ja hyvä toivo hänellä oli tulevaisuudesta.
TROILUS. Min' otan tänään vaimon; valintaani Mun ohjaa tahtoni, ja tahdon suuntaa Kaks opast' oivaa, silmä sekä korva, Jotk' ohi himoksen ja järjen särkkäin Sit' ohjailevat. Kuinka voisin jättää Vaikk' inhoisikin tahto valintaansa Valitun vaimoni? En tästä pääse, Jos kunniaa en tahdo menettää. Takaisin vietkö kauppiaalle silkin, Jonk' olet tahrinut? Tai ruoan tähteet Mätätkö likaviemäriin, kun vatsas On täysi? Hyväks näitte, että Paris Kostaisi Kreikalle; se hyväksyntä Se puhalteli tuulta purjeisiin; Meri ja myrsky, vanhat riitaveljet, Ne suopuivat ja häntä palvelivat. Sataman toivotun kun saavutti, Sai vanhan, kreikkalaisten vangitseman Tätinsä sijaan kuningattaren, Jonk' ihailtavan nuoruuden on rinnall' Apollo ryttyinen ja Koitar kalvas. Tuon pidimme, kun Kreikka piti tädin. Mut kannattiko? Oi, sen helmen tähden Tuhannet laivat syöksyi teloiltaan Ja kruunupäistä tuli kauppiaita! Jos myönnätte, ett' oikein teki Paris, Ja myöntää täytyy: kaikki huusi "mene!" Jos myönnätte, ett' oivan toi hän saaliin, Ja myöntää täytyy: kaikki riemuilitte Ja huusitte "ei vertaa!" miks siis oman
Silmät olivat jäykästi kiinnitetyt kattoon aivan kuin olisi hän sieltä jotakin odottanut. John oli kalpea ja syvemmäksi uurtui ryppy hänen otsassaan kulmien välillä. Hän ei puhunut mitään, mutta kasvot vavahtelivat aina väliin ja silmät punoittivat. Alma katseli häntä nojautuessaan sängyn laitaa vasten. Noin kannattiko surra sitä, että lapsi pääsi pois synnistä ja vaivasta?
Neidon luo, jok' ompelulta nousi Nöyrään kumarrellen, "armo" astui Suopeaan ja suvaits' sormellaankin Silittää sen hentoo ruusuposkee. "Jättäkää nyt, ystäväni, oitis Mit' on teillä tekeillä; mä yksin Nää kaks' päivää omistaa teit' tahdon." Samallapa katsahtain myös kreiviin Hymysuin hän haasti: "Myöntäkääpä: Kannattiko vaivaa vaunut jättää? Sievä valkotukka eikö totta?"
Sumua ja usvaa. Uuh! Jos olisi mennä perheen puolelle? Katsomaan ? Mutta kannattiko? Vanhaa, ennen nähtyä, tunnettua, jokapäiväistä, tympeätä, ikävää. Eih! Ei maksanut vaivaa sen takia nousta. Kuuluihan sieltä askeleita nyt. Sipsuttavia, keveitä. Hänen rouvansa, Elina, se tietysti oli. Hänen nuori, kaunis rouvansa, niin kuin ihmiset tavallisesti sanoivat. Herman, laiskuri, makaatko sinä?
Hän ei olisi voinut ajatella vapaasti eteenpäin, jos revolveri ei olisi ollut nyt siinä hänen käytettävänään. Kannattiko hänen oikeastaan elää, kun oli tullut eteen semmoisia suuria sekaannuksia? Hänen täytyi sen hän oli päättänyt kysyä huomenna konttoristilta, mikä tämän aikomus oikein oli.
Hän makasi siinä ja tuijotti Jakobin rikokseen, kunnes salissa alkoi tuntua kylmältä. Eikä hän tietänyt, miten hän voisi leppyä... Hitaasti riisuutuessaan nousi monta katkeraa asiaa hänen mieleensä... Entä jos hänkin lähtisi noin vaan kotoa pois! jättäisi kaikki palvelijoille; ottaisi vain apua! Kannattiko tässä enää välittää pojasta ja pikku tytöstä!...
Ja kuinka tämä kaikki päättyisi? Kannattiko elää enää todellakaan vai eikö ollutkin parempi tehdä jo kerralla loppu kaikesta ja siirtyä johonkin toiseen olotilaan, jos sellaista ylimalkaan oli olemassa? Moiset ajatukset askarruttelivat hänen sieluaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät