Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Poika parhaasta päästä luisteli ja voimisteli; kotona ollessaan ei hän malttanut siunaamahetkeä yhdessä kohden viipyä, jos välistä juuri kamarissaan, mutta toisten parissa ei ensinkään. »Mitäs te olette niin ikäviä», hän intti, kun Hanna äidin tähden häntä kerran siitä nuhteli, »niin helkkunan ikäviä. Pojat ovat ihan toista.
"Siellä owat isänne ja äitinne; muistattekohan heitä?" "Muistan", wastasi Anna, osoittamatta mitään liikutusta. "Hywä", sanoi tohtori itselleen, "minä woin olla hänestä huoletta. Kohtaus menestyy oiwallisesti. Siinä ei uhkaa minua mikään waara." Oli lauantai ilta Salojärwen pappilassa. Martti pappi istui kamarissaan, awonainen kirkonkirja wielä edessään pöydällä.
Seuraavana päivänä, kun provasti istui kamarissaan ja mietti miten saisi epäluulonsa toteen näytetyksi, tuli hänen vaimonsa kiiruhusti kamariin. Että jotakin oli tapahtunut, sen näki provasti kohta rouvan muodosta ja käytöksestä. "Mitäs nyt?" kysyi hän. "Kadonnut on löydetty" huusi rouva, "Sorvarin muori on hänen löytänyt". Provasti hypähti ylös. "Mistä? milloin?"
Onhan ollut siunausta työllämme. Ja tietysti on meidän syytä siitä iloita, tietysti... Anterolle tuli kiire pukeutua. Nythän he tulivat, heitähän vain odotettiin. Vieraat ovat jo kauan istuneet siellä penkeillä pitkin seiniä, isännät hänen kamarissaan ja toisessa kamarissa ja naiset salissa ja keittiökamarissa. Tuon tuostakin on virsi veisattu. Karoliina heitä kestittää. On se nyt hauskaa hänelle.
Hän ei sanonut sanaakaan koko pitkänä päivänä, ja vasta sitte, kun hän ehtoolla sammutti kynttilän kamarissaan, lausui hän lujaa: "Minä soisin saavani noin sammutetuksi elämänikin!" Anni ei ollut tätä kuulevinaan. Tähän saakka ei Anni ollut itkun pisaraa vuodattanut tämän surullisen kohtauksen tähden, ei itse tähtensä enempää kuin vanhempainsakaan.
Poika totteli sanaa sanomatta, mutta kääntyi vielä ovella ja loi sekä vieraaseen että äitiinsä kummastelevan, selitystä kyselevän katseen Vieras oli mennyt, Inkalan nuori emäntä istui yksin kamarissaan. Se oli niinkuin unennäköä, kun hän nyt sitä itsekseen ajatteli. Oliko se todella Olavi, joka oli heillä käynyt? Vai oliko hän nähnyt näkyjä keskellä päivää? Alussa oli kaikki ollut luonnollista.
Pastori seisoi taasen tuvassa ja pukeutui turkkeihinsa. Huomenna tulen minä jälleen, sanoi hän emännälle. Haluaako hän niin? Haluaa! Emäntä nyökäytti päätään pappi on aina tervetullut murheellisten luo: Hyvästi! Paluumatka joutui pian, pastori istui taasen yksinäisessä kamarissaan.
Se merkitsee varmaankin äkkinäistä sään muutosta tuo. Voi, voi, kunhan ei taas tulisi sateita ja rumia ilmoja. Kun he tulivat Tyynelään, oli verannan ovi suljettu, ja Elli meni kyökin kautta avaamaan. Palatessa oli hänellä liina hartioillaan ja hän näytti vähän hämmentyneeltä. Mieheni on tullut kotiin, sanoi hän vain. Vai niin ... onko hän täällä kamarissaan? Ei, hän kuuluu jo menneen levolle.
Amen.» Hän on taas ullakolla kamarissaan. Hänet on vallannut hillitön epätoivo, pohjaton tuska. Hän ei ole parantunut, hän ei ole muuttunut. Hän olisi voinut tehdä sen: jättää, pettää, purkaa, ellei siihen olisi ollut ulkonaista estettä... Ainoastaan pelko esti hänet sitä tekemästä. Jos ei häntä olisi sysätty ovesta sisään, olisi hän kääntynyt takaisin, juossut pois, hypännyt rekeen...
Sen tehtyään raskaasti huoahtaen istui keinutuoliin kuin kovasta työn ottelusta tultuaan ja rupesi entistä toimekkaammin virkkaamaan. Oli keväinen päivä huhtikuun rajalla, mutta itätuisku jyrisi ulkona kovemmin kuin milloinkaan tänä talvena ja pölisti lunta niin että järven takaa ei maata näkynyt. Tuiskun takia olivat nyt kaikki miehet kotosalla, vanha isäntäkin kamarissaan paikkasi kinnastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät