Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Millä ihmeen tavalla hänet taas saisi kahdenkeskiseen?" Sitä pulmaa mietti Reeta monta monituista viikkoa, mutta turhaan. Vihdoinkin tapasi Reeta Kallen eräänä sunnuntaina Laukkalassa, mutta siellä ei kahenkeskisestä voinut olla puhettakaan. Viimein keksi Reeta keinon ja pyysi sekä muorin että Kallen luokseen katsomaan, "vieläkö hän tohtisi turkillaan talvelle lähteä."
Isäntä yksin jäi paikoillensa toisten lähdettyä ja huokasi syvään, mutta heti kutsui emäntä hänetkin levolle ja rauha vallitsi taas Rekulassa. Lukkarin Reetan mökissä vallitsi myös ulkonainen rauha, mutta Reetan sydän oli levoton. Hän ajatteli: "tähän asti se Kallen tyttöjen kanssa narikoiminen ei ole kovin vaarallinen ollut, mutta nyt on vaara tarjona, koska hän on kerran silmänsä yhteen iskenyt.
Waikka Kallen työ tuntuikin mielestäni konnamaiselta, en kuitenkaan huolinut koko kepposesta yhtään mitään; sillä olinhan kaikin puolin onnellinen; sentähden antauduin mielelläni kohtaloni alaiseksi ja olin sangen tyytywäinen tilaani. Mutta pahin seikka oli se, miten sain rauhoitetuksi rakkaan waimoni, johon tuo onneton kirje oli tehnyt niin sywän waikutuksen.
Pian kului kolme vuotta, sitten muuttuisi kaikki. Ei vihaisia silmäyksiä enää, eikä tuommoista ylenkatsetta. Kalle rakasti häntä semmoisena, kuin hän oli, ei soimannut häntä milloinkaan vähäpätöisyydestään. Hän tiesi, ettei hän Kallen mielestä vähäpätöinen ollutkaan, vaan juuri päin vastoin. Ja nyt hän muisti, kuinka Kalle oli pitänyt häntä viehättävänä ja kauniina, kuinka hän
Joka asemalla, missä oli ravintola, hän nautti jotain, milloin hedelmän, milloin lasin viiniä, milloin Kallen ehdotuksesta konjakkarin tai olutta. Junassa hän ei kauan voinut pysyä paikoillaan. Hän kulki vaunusta vaunuun, niin että ovet rämähtelivät, istui vain vähän aikaa kussakin ja seisoskeli ulkopuolella vaunujen välissä.
En voi palkita teitä täydelleen omilla voimillani, vaan kaikkivaltias siunatkoon teille hyvyytenne. Sukulaistalon piika astui huoneeseemme. Hyvää päivää! Kun oli muutakin kaupungilla käymistä, niin käski meidän rouva pistäytyä minun samalla täälläkin sanomassa, että tulevana tiistaina ei Marian ja Kallen tarvitsekaan tulla puoliselle. Hän oli unhottanut sanoa siitä Marialle.
Se oli hänen kanssaan, kuin Elsan vähäisen linnun kanssa; Kallen tuskalla osti Elsa ilonsa. Suvi kului ja Olle viipyi kotona ehkä hän ainoastaan oli aikonut viipyä muutaman viikon. Että se oli Elsa, jonka takia Olle viipyi, se huomattiin heti, sillä iltasilla käveli hän Yrjön kotiin ja vietti ehtoonsa jutellen Elsan kanssa.
Oli paljon vaikeampi estää kättäni kuristamasta lasta kuin sitä ennen iskemästä puukkoani Katrin ja Kallen rintaan ja surmaamasta itseäni.» »Hyvä Jumala!» kuiskasi Esteri.
"Voi tokiinsa! Onko siellä ketään nostamassa?" "Meni sinne Nykälän miehet ... vaan mitään siitä isä..." "Niin kylläkin, isä! Jää tänne, minä menen ilmoittamaan", sanoi Kaisa. Vaan ovea avatessa tulikin isäntä ulkoa ja Kallen huomattuaan kysyi: "Mitä, mitä se Kalle täällä ja Punia ei näy?" "Niin, Punille kuuluu tulleen vähä vahingota", sanoi Kaisa.
Meyer suostuikin tavallansa tuohon pyyntöön, kuitenkin siten, että Jerikon oli vasta pappilan Kallen kanssa yhdessä lähdettävä, "ja Kalle enämmän maailmaa nähneenä voi sinua siellä perillä hiukan ohjailla", sanoi hän. Jerikon täytyi tyytyä siihen, vaikka se olikin hänestä vastahakoista. Huomenna sanoi Meyer lähtevänsä Jerikon lähtöä valmistelemaan ja meni Sormulaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät