Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Päästäkseen noista masentavista ajatuksista kulahdutti Kalle ryypyn toisensa perästä ja siten tultuaan rohkeimmilleen koetti pyörötansissa halata Riittaa, niinkuin oli muitakin tyttöjä halannut. Silloin se Riitta Kallen mielestä teki päätemppunsa.
"Siitä se tulee, siitä se tulee, sen nyt täydellisesti huomaan; ja oikeassa olet ollut jo alusta pitäen, ystäväni", sanoi hän ja huokasi raskaasti. Istuimme nyt junaan ja aloimme kiitää sitä pitäjästä kohden, jossa Kallen perhe asui. Kuta enemmän matka kului, sitä levottomammaksi kävi Kalle. Hän käveli rauhatonna edestakaisin, väänteli käsiänsä ja tuskaili.
Ja tällaista peliä on pidetty Nooan ajoista asti. Ahasveerus ja Holofernes olivat juomaria, piru heidän peri, mutta Samassa kuului Jussin ja Kallen loilotus: Ei ole ihme jos pojat juo; Kun pakanat ja papit juo! Näethän, sanoi Matti, korkeat esimerkit lohduttavat. Olenkin usein huomannut tuossa laulussa olevan liiankin paljon perää.
Silmissä viekkaan leikillinen ilme hän virkkoi: Saalishan on oikeastaan Helgan ja Kallen. Ne on nyt ne, jotka ovat rikkaita. Meillä muilla ei ole enempää kuin ennenkään. Kyllä te saatte minun löytöni pitää, sanoi Kalle. Ja minun myös, sanoi Helga.
Ja hän päätti uskollisesti noudattaa Kallen toivomusta, teki sen niin hartaasta halusta, sillä hänellä ei mitään hauskuutta tanssista enää ollut. Kallea hän ainoastaan tahtoi miellyttää, häntä varten ainoastaan olla kaunis ja viehättävä. Ei Sassaa eikä ketäkään muuta. Tuolit kolisivat, ruokasalissa noustiin pöydästä.
Jeriko olisi ennen tehnyt vaikka mitä, kuin ruvennut Kallen rakkausseikkoja edistämään. Siksipä hän ensi aluksi päättikin heittää Loviisalle menevän kirjeen liekkeihin, mutta hiukan tyynnyttyänsä, vaikka katkerin mielin, lähti sitä kuitenkin Sormulaan viemään.
Niin se on, että hyvä antaa vähästäänkin, vaan paha ei anna paljostaankaan! Lähdetäänkö Aina jo kotia? lausui hän tyttärelleen. Vaan jos haluat jäädä tänne Marian ja Kallen luo vielä vähäksi aikaa, niin jää, minun pitää joutua kotia. Hyvästi nyt lapset! Elkää olko kovin murheissanne, kyllä Jumala kaikki asiat parhain päin kääntää!
Ja hänkin saa sen kokea ... he vievät hänet sinne ... ehkä he jo huomenna... Hän oli käynyt kasvoiltaan kalpeaksi, ja lasia ottaessa vapisi käsi tuntuvasti. Kallen lakki loikoi yhä lattialla. Bufettineiti huomasi sen ohikulkiessaan ja nosti pöydälle. Silloin käytti Kalle taas tilaisuutta ja veti hänet Antin editse luokseen.
Kalle odotti siksi, kunnes kuuli, että ukki oli laskenut kiikarin sen telineelle porstuan oven pieleen, otti sen siitä ja meni sitten hänkin kiikarikalliolle. Söderling oli pannut piippunsa ikkunalaudalle ja kun näki Kallen palaavan, lähti hän ja meni häntä vastaan, ottaen taas vuorostaan hän kaukoputken.
Kowalan taloa ei ole enään silloin; eipä ole sen asukkaistakaan muita elossa kuin pikku Kalle. Monenkertaiset tulipalot ja wahingot oliwat häwittäneet tawarat, monenlaiset tappawat taudit tuhonneet asukkaat, ja ihmiset sanoiwat: "Se oli Jumalan rangaistus." Kummallista! Miksikä juuri pikku Kallen piti jäädä eloon? Tutkimattomat owat Jumalan tuomiot.
Päivän Sana
Muut Etsivät