United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähän edempänä käveli Hakkilan nuori Matti Kekkolan Iidan kanssa, käsi kaulassa ja näytti olevan vähän päissään. "Tuommoisia ne ovat nykyiset rippilapset, kuin tuo Iitakin", huomautti Esa Kallelle ohitse astuttaessa. "Mitäs se teihin kuuluu", kirahti Iita, mutta kuitenkin koetti irroittaa Matin kättä kaulastaan.
"Pian katosi Almaltakin kaikki entinen iloisuus ja hilpeä mieliala, ja raskas surumielisyys sai hänessä vallan: hän itki usein niin paljon, että oli vedeksi rauveta, sillä hänellekin oli täydellisesti selvinnyt asiain nykyinen kamala tila. "Seis, veikkonen, nyt ymmärrän, että sinä juuri itse olet syypää nykyiseen katkeraan, raskaasen ja murheelliseen elämääsi", sanoin Kallelle.
Pian oli heidän rangaistustyönsä tehty, ja patruuna sanoi Kallelle: »Nyt saat mennä pois, mutta muista, että jos et itseäsi paranna, päätät päiväsi kahleet kaulassa.» Juuri patruunan puhuessa juoksivat Manni ja Tyyne Kallen sivuitse.
Sinä olet vapaa, ja minä olen tästä lähin veljesi, ja sinä, sinä pidät minut aina paraana ystävänäsi. Sen teen niin kauvan kuin elän. Kiitoksia siitä, ja nyt, Elsa, jos sinä rakastat Kallea, niin valmista minulle se ilo, että tulevana vuonna, kun olen papiksi vihitty ja tulen tänne, saan lukea siunauksen sinulle ja Kallelle.
NIILO. En minä tahdo sinun ajatuksiasi häiritä. Hyvää yötä vaan. SELMA. Hyvää yötä. Terveisiä Kallelle ja ja äidille. VI:s KOHTAUS. Hän ei siis saa tulla tänne laisinkaan. Nyt juuri kun tahtoisin hänen kanssaan puhua, oikein häneen tutustua. Olisko siinä perää mitä rouva sanoo? Olisko hänkin sellainen? Ja miksei! Ei Paul olisi lukenut sellaista kirjaa kuin hän!
Katri, Kallen eukko, muisteli rovastin sanoneen alottavansa nuorten ripille laskemisen kello 9 aikaan, mutta Haapapuron ukko oli, viikolla Kannaksella käydessään, vakuuttanut sen varmaan sanoneen alkavansa toimituksensa jo kello 5 ja "mitäpäs aikaista se 9 aikaan olisi ollutkaan". Yhden tekevähän tuo Kallelle muutoin olisi ollutkin milloin toimitus alkoi, mutta hän tahtoi ihan välttämättömästi nähdä ja kuulla, miten Haapapuron Antti kyselmyksessä rovastille osasi vastata, sillä Antti oli Kallen ristipoika.
Kaikki toivo oli siis lopussa, ja kyyneleet kohosivat Kallelle silmiin. Pilanderia säälitti pojan vahinko, mutta häntä samalla harmitti se, kun poika itki tuon vertaisesta. Eihän hän itse itkenyt, vaikka uhattiin leivättömäksi jättää. Pilander avasi akkunan ja kysyi: "mitä sinä itket, Tikkasen poika?"
Eräänä lauantai-iltana huomasi Rekulan emäntä Kallen kirkkomiesten joukossa talonsa pihamaalla ja erittäin ystävällisesti pyysi Kallen tulemaan sisään, kun hänellä muka oli Kallelle tärkeää sanottavaa.
»Huvittelet, tietysti, niinkuin muutkin. Sinne tulee sotaväen torvisoitto mukaan. Ja minä menen kanss'. Pappa jo antoi rahaa. Hullu olet, jos jäät pois.» »Menevätkö ne ihan varmaan, Ines ja Olga?» »Lupasivat ainakin.» Olisihan tuo ollut hauskaa, mutta hän oli Kallelle luvannut, ettei seuroissa kävisi... »Niin, en minä kuitenkaan.» »Ole sitten poissa.
Katso vain itse eteesi!» ja nyt rupesivat kaikki ärjäsemään tuolle, joka oli Kallelle vastaan puhunut, niin että hän näki parhaaksi pötkiä tiehensä. Toiset jäivät vielä tyhjentämään olutpullojansa. Pöyhkeälän puutarhaan oli rakennettu vähäinen huonerivi, johon Kylvö nyt oli saanut asuntonsa.