Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Tottako se on sulla vai?..." "Ka miksi tuon ottanet ... totta se on olevinaan!..." "No voi hyvä Jumala sentään ... pussata mun pitää saada, kun tästä näin hyvällä selvittiin..." Ja Lippa lähättäysi Kallelle kaulaan niin rakkaasti, kuin morsian ikään. Vaan siitä ei Kalle kovinkaan hyvästynyt.
"Varmaan", toisti Heta-muori painolla. "Ne varmaankin tulivat ottamaan kuulutusta Kallelle ja sille mukanaan olevalle naiselle; ja eikös se ole synti ja surkeus?" "Mikä se nyt Heta-muorista on semmoinen synti ja surkeus?" kuului samassa iloinen ääni, ja vanhus tunsi pienten, pehmoisten käsien vallattomasti tarttuvan häneen kiinni takaa päin.
Joku huomautti sitäkin, että eivät ole eksyneet, vaikka eivät ole jumalanmarjoja antaneet hyppysellistäkään. Se oli kummallista tytöistä! Ja he huomauttivat Kallelle, että Jumala syöpi marjoja vaikka Kalle oli sanonut, ettei syö. Aina oli kuoppa tyhjä vaikka olivat jos kuin paljon panneet! Sitä oli Kallekin ihmetellyt, kun pojat olivat kertoneet hänelle.
Hyvissä ajoin ennen aamukellon sointia tulivat miehet nimismiehen luota takaisin ja vanginvartija selitti nimismiehen sanoneen, "että Kallen vuoksi saa koko yöllinen melu sammua nahkoihinsa, koska Iida on Kallelle sukulainen ja niin nuori, ja vielä ehkä parantaa tapansa, kun pääsee oikeiden ihmisten joukkoon taas."
"Olkaat siis hyvä ja ilmoittakaat julkisesti, tahdotteko", lausui Mr. Creakle, pannen päätänsä kallelle ja pyöritellen silmiänsä ympäri koulua, "onko se koskaan tullut minun tietooni, ennenkuin tänä hetkenä?" "Ei suoraan, luullakseni", hän vastasi. "Kuinka, te ette tiedä sitä", sanoi Mr. Creakle. "Ettekö, mies?"
Pahasti minä pelkäänkin kauneuden lahjan olevan hänelle annetun uskovaisten ihmisten koetuskiveksi, eikä muuksi." Mitä varten kauneuden lahja oikeastaan lienee Kallelle annettu, sitä ei kukaan aivan tarkkaan tiennyt, mutta kaunis hän oli, vieläpä hutikassakin ollessaan.
Niin pitkälle oli Jeriko mietteissään päässyt, kuin Loviisan Kallelle kuiskaamat sanat: "sinun, ikuisesti sinun", äkkiä katkasivat kaikki ne siteet, jotka yhdistivät hänet elämään. Nyt oli elämä hänestä arvoton ja katkeralta pilkalta kaikuivat Kallen sanat "tule ottamaan osaa onneemme". Maailma ja Jeriko seisoivat nyt vastatusten, toisillensa vieraina ja vihollisina.
»Pitikin hänen päästä vapaaksi sotapalveluksesta!» valitti Swartin emäntä. »Minä olen neulottanut Kallelle seitsemän uutta paitaa ja uudet siniset housut», ruikutti Wittin emäntä. »Frits saa uuden takin, ja nyt pitää hänen lähteä Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!» »Kuules, tiedätkö missä se Belgia on?» »En, kukapa sen voi tietää?
Oliko naapuri siellä? kysyi Söderlingska, osaamatta muuta. Ei. Et nähnyt siellä pumpulipaaleja? En. Voi, hyvä jumala, onko nyt milloinkaan kuultu, että meri antaa puhdasta rahaakin! Minne minä nämä nyt panen? Anna Kallelle, nehän ovat Kallen.
En minä voi pahoin ... minä voin aivan hy-yvin. Kyllä minä tulen kohta. Mutta mennessään horjahti hän oven pieltä kohti. Kapteeni kuiskasi Kallelle, joka oli saanut kunniapaikan hänen vieressään: Merenkäyntiä tyynessä vedessä. Ja Kalle ja Nieminen nauroivat yhdessä kapteenin kanssa nuoren miehen vahingolle. Kalle kysyi, saisiko hän tarjota kapteenille konjakkarin.
Päivän Sana
Muut Etsivät