Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Haen aarteita kalliimpia, otan saaliita suurempia. Vien poikasi kevätunelmat. Otan poikasi nuoren uskon!" Se oli uhka Suruttaren. Paljon, paljon pyytää Surutar. Silloinpa kalpeni äidin poski. Silloinpa himmeni silmän loisto. "Ota kaikki mitä mulle on annettu. Ota kaikki kaksinkerroin. Mutta säästä poikani kevätunelmat! Säästä poikani nuori usko!" "Ja mitä mulle uhriksi tarjoot, äiti?
Mutta tuossa tulee setäni, palaa Claudion huoneesta, ja onpa hänellä seurassa Claudio itse ja eräs nuori vieras herra. Muistanpa nyt, kuinka ihanata aina oli katsella Canzioa tuon Claudion rinnalla; ah! hän sillon oli kaksinkerroin kaunis. MARIAMNE. Tosin ei ole Claudio saanut ulkonaista kauneuden lahjaa, mutta hänen silmänsä akkunasta katsahtaa ulos kaunis, sointuva sielu.
Vihdoin tuli toki tämäkin este voitetuksi, ja kyytikoni-parka sai kaksinkerroin korvata viipymisen. Mutta kun matkustaja ei edes Karhuvuoren rinnettä noustessakaan mielinyt hiljentää ajoa, lausui kyyditsiä tyytymättömällä äänellä: "Minä näen, että herra ajaa oikein kiireesti." "Mitä tuhmuuksia lörpöttelet?" vastasi luutnantti aivan levollisesti. "Etköhän sinä itse aja yhtä kiireesti kuin minäkin?"
4:S MARKKINAMIES: Koska sinulla on lupa kuninkaalta, niin sanoppa sanasi tässä asiassa: Meidän kylässä näet on aatelisherra; hänelle on Ruotsin kruunu myynyt kaikki meidän veromme. Mutta tämäpä nyt tahtoo isännöidä, veroja nostaa kaksinkerroin ja sitte vielä
Sen sanottuaan Janne kaivoi taskustaan sikaarin, sytytti sen palamaan ja kallistui penkille laskien kyynäspäänsä penkkiin ja päänsä varasi kämmeneensä. Auno sen nähtyään toi ulkoa ison tyynyn, jonka keskeä kaksinkerroin sujutettuna toi Jannen pään alle. Janne katsahti Aunoon kiitollisen silmäyksen ja virkkoi: Kovin hyvällepä opetatte.
Viltti on vahva, pehmoinen ja niin laaja, että levolle laittautuessani voin kietoutua siihen kuin säkkiin. Inhottavasta vankilan viltistä päästyä tuntuu vuoteella loikominen kaksinkerroin mukavalta. Vuodatan ystäväni K:n yli kokonaisen siunausten tulvan, kääriytyessäni ensi kerran tuohon mukavaan peitteeseen. Mutta minnekähän tyyny ja ne muut esineet ovat joutuneet?
Nyt nöyrin kiitoksin ma kaksinkerroin Talenttimäärän maksan, joka auttoi Mun vapauteen. TIMON. Ei, kelpo Ventidius! Näin ystäväänne loukkaatte; ne annoin Vapaasti lahjaks. Takaisin ken ottaa, Hän todest' ei voi sanoa, ett' antoi. En isoisien tapaa tohdi käyttää, Vaikk' ihanalta rikkaan viat näyttää. VENTIDIUS. Mik' ylvä sydän!
AAPO. Tosin unohti hän paljon kotonsa tuon ehkä noidutun pyyntihimonsa tähden, mutta olipa hän kuitenkin kelpo isä, ja kunnian miehenä hän kuoli. Levätköön hän rauhassa! TIMO. Ja kaksinkerroin äitimme. JUHANI. Siinä oli kunnon emäntä ja hurskas ihminen, vaikka ei hän lukeakkaan osannut. SIMEONI. Kuitenkin rukoili hän polvillansa illoin ja aamuin. JUHANI. Sen hän teki. Verraton äiti ja emäntä!
Vaikka hänen housunsa lahkeet ja takkinsa hihat olivatkin kaksinkerroin käärityt, ei kuitenkaan häntä nyt pilkattu eikä nykitty, eikä kukaan sanonut häntä Tintta-karhuksi; näyttipä siltä kuin toiset eivät olisi häntä huomanneetkaan, ja se oli Jaakon mielestä jo hirmuisen iso ylennys.
Mitä on hän tehnyt? Kentiesi murhannut miehensä tai kyllästynyt häneen ja hänen jättänyt, ja mielisi nyt naida kaksinkerroin. VARRO. Mitä hulluuksia! Höh! CLAUDIO. Albericus on kuollut, mutta kuitenkin tuo tämä yhdistys Canzion surman. RACHEL. Voi veljeäni!
Päivän Sana
Muut Etsivät