Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Minusta tuntui heti, kun sinut näin, niinkuin me olisimme olleet vanhat tuttavat en vaan muistanut nimeäsi ja pysähdyin sitä kysymään.» Kuinka kauniisti ja tuttavallisesti se nuorukainen hymyilee! ajattelee hän syrjästäkatselija. »Tummaksi tytöksi minua sanotaan», vastaa tyttö kainostellen, »mutta...» »
Kummastellen kainostellen tunteen aaltoloina läikkyessä, lähestyvät nuoret toisiansa, onnen aavistukset mielessänsä Mutta raivoon riuhtautuu jo rinta, ailut outo pahoin ahdistaapi, suonet tykkii, sydän sykkii, kiihkeästi veret poskiin nousee, kunnes katse kohtaa toisen katseen, kunnes sy'än jo löytää toisen sy'ämmen silloin tiettiin, mitä kaiho tiesi, silloin selvis elon salaisuus.
Vihdoin sanoi hän hieman kainostellen: "Rakas herrani, olenko jollakin tavoin loukannut teitä? Minkätähden ette anna minulle yhtä ainukaista suudelmaa? Sanokaa siis minulle vikani, jotta tietäisin sen ja voisin sen sovittaa, jos voin."
Isä oli hänen ankara isäntänsä; lempeä äiti oli häneltä kuollut, hänen ikäisensä pojat karttoivat häntä kainostellen; ainoastaan pikku Gianetta hänen kanssansa leikitteli ja häntä suuteli; mutta Nikolon sydämestä oli osa tällä hellällä tytöllä, toinen tuolla eriskummaisella ikkuna-ystävättärellä. Gianetta ei kuitenkaan voinut kärsiä hämähäkkejä; "ne ovat noitia," sanoi hän kamoksuen.
Ei ollut koskaan Kultalassa suuremmalla hartaudella veisattu, kuin nyt veisattiin virsikirjasta rukous hyvän ja hurskaan esivallan edestä. Toivonen, nöyränä ja kainostellen ja kuitenkin ilolta liikutettuna, vaivoin saattoi nostaa ylös silmiänsä, kirkosta ulos astuissaan, ja meni, päätänsä kumartain, häntä tervehtivän kansan keskitse kotiin Elsansa tykö. Hän tuskin voi puhua.
Teidän tyttärenne on kertonut minulle, sanoi Barbox Veljekset, yhä vielä vähän jäykästi ja kainostellen, ettei hän koskaan voi olla istuallaan. Ei, herra, eikä ole milloinkaan ollut. Hänen äidillänsä, nähkääs, joka kuoli tämän tyttösen ollessa kaksi kuukautta toisella vuodella, oli välistä sangen pahat kouristukset, ja kun ei hän koskaan ollut kertonut minulle niistä, niin ei osattu olla varoilla.
Eikös ole hän pulska ja kaunis tyttö niin, kuin jo sanoin tullessamme?" Matti, tuo isännän seurassa tullut nuori mies, nousi seisaalleen, tervehti Lyyliä, joka häveten isänsä puheita oli kainostellen seisahtunut ovipieleen. "Niin," lausui isäntä, "poika turva talossa, vähä vara tyttärestä, mutta eipä mene tytötkään hukkaan, koska niillä saadaan oivallisia vävypoikia.
Hallituksensa nimitti hänet vihdoin amiraaliksi ja hän ymmärsi myös siinä toimessaan kohottaa isänmaansa kunniata. Edistymisensä ei saattanut häntä kuitenkaan röyhkeäksi. Päinvastoin oli hän sangen hurskas mies. Kun kerran erään suuren voiton perästä huusivat hänelle: "Eläköön Plymouthin tappelun voittaja!" vastasi hän kainostellen: "Ei maamme tarvitse minua kiittää tästä kauniista voitosta!
Kun lapset alkoivat hajota, niin hän astui yhtä näistä pienistä kuljeksijoista vastaan päivettynyttä pellavatukkaista poikanulikkaa, ja sanoi: Tule tänne, poikaseni! Sanopas kenen tuo talo on? Lapsi nosti päivettyneen käsivartensa silmillensä, ja puoleksi kainostellen, puoleksi valmistautuen puolustukseen, vastasi kyynäsvartensa takaa: Phoeben!
Kummastellen Kainostellen Tunteen aaltoloina läikkyessä, Lähestyvät nuoret toisiansa, Onnen aavistukset mielessänsä Mutta raivoon riuhtautuu jo rinta, Ailut outo pahoin ahdistaapi, Suonet tykkii, Sydän sykkii, Kiihkeästi veret poskiin nousee, Kunnes katse kohtaa toisen katseen, Kunnes syön jo löytää toisen syömmen Silloin tiettiin, mitä kaiho tiesi, Silloin selvis elon salaisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät