Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Vaan älä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Sorea on sotainen tauti, Sorea sotahan kuolta, Hemme miekan helskehesen:
Minä tunsin, ettei heikko hermostoni voisi noita muistoja kestää; kun kerran onneni ruusu kukkatarhasta puuttui, niin mitä voisin entisessä onnelassani nauttia muuta kuin kalvavaa kaihoa ja surua, joka minun olisi kentiesi saattava ennenaikaiseen hautaan. Päätin silloin, etten milloinkaan enään menisi Glasgowiin, välttääkseni onnettomuutta, jota jo olin kylliksi saanut kokea.
Mutta se ei ole ivahymyä, siinä ilmenee samanlaista kaihoa, jota tunnemme muistellessamme raittiissa syysilmassa ensimmäisten kevätpäivien suloisia, hurmaavia hengähdyksiä. Nuori gootti ja nuori roomalainen olivat löytäneet toisensa sellaisen liiton solmiamiselle onnellisena ajankohtana ja he täydensivät toisiaan ihmeellisesti.
Kevät on kuin minun ulkopuolellani. Minun ohitseni, editseni vaeltavat nykyisyyden ihanuudet, ne jättävät minut. Kaihoa herättää minuun kevätpäivä. Minun täytyy juoda sammuksiin tämä keväinen kaiho. Täytyy tuntea jälleen omaa elämääni. Minun kevääni on tulevaisuudessa.
Kaukana armahin kansa, Kieltä mi kauniinta maan Haastaen, äitini kieltä, Raatavi halmeitaan. Kaukana kultani kallis, Päiväni tähti ja koi, Jonk' olo läsn' oli tulta, Kukkaa kuiskaus loi! Maailma ots' oli kirkas, Silmässä päivä ja yö Ihmiskunnan, ja onni, Tultahan leikkien lyö! Kaukana maani on armas, Kaukana kansani oi! Kaukana kultani kallis Kaihoa lauluni soi. Väinön laulu kanteleellensa.
Vaihtelevia näköaloja on tosin syksylläkin nähtävänä Pielislaakson kymmeniä peninkulmia pitkillä reunamilla; mutta kaihoa kumminkin herättää katselijan sydämessä silloin tuo vakava alkuperäinen luonto ja sen jynkkä mahtavuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät