Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025


Eipä kuultu kuulumpata Kahen siiven kantavata, Suomen maassa mainittane Sinä ilmoissa ikänä, Jok' ois tuonut tälle maalle, Saattanut Savon rajoille, Kantanunna kaukamailta Vanhan-aikaiset asiat.

Siinä mies varaelihe vaimollisesta väestä; ei ole ne varat väkevät eikä turvat luotettavat, niin vielä varoitteleikse urohoisesta väestä tien kahen jaka'imessa, sinisen kiven selässä, hettehillä heiluvilla, läikkyvillä lähtehillä, kosken kopruilla kovilla, ve'en vankan vääntehessä.

Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vakaistani vaapottelen; Vaan en tieä vaimo raukka, Tunne en kantaja katala, Mihin tuutinen tytärtä, Kuhun lasta liekuttanen, Minkä karjun kainalohon, Kunka rehvanan rekehen. Pitäisipä piikasien Kahen puolensa katsella, Ennen kihlan ottamista, Kauppahan rupeamista.

Emon koolle ennättävät, Meneviksi metsän päälle, Pyytömiesten pyyöksille, Paa silloin salolle langat, Auki rauat rannikolle, Kankaalle käpäläkanto, Niihin nirhoja nimeksi, Pyyä pyssyllä metsästä Jalan neljän juoksevia, Siiven kahen kiitäviä. Siihen on lupa sinulla; Sitte saalis saatuasi Ota korvista kopeikat, Selkärangasta siniköt, Kaksinkin koko ketusta.

Siitä on nyt siirtynynnä, Kulunut satoa kolme Ajastaikoa alusta, Koska tohtori totinen, Lutherus lujasti päätti Paavin vallasta vapaasti Saarnata sanan Jumalan; Jonka opin onnellisen, Jonka toivotun totuuen Kohta Kustavi kuningas Otti vastahan ilolla, Kahen kansan suosiolla.

Sotkin suota soslehista, Jäätä järven-rannallista, Iljenellä itkusilmin, Soslehessa surkusilmin, Riettasilmin riittehessä, Jäläsilmin jäätä myöten. Tulin luoksi jouhilinnun, Pääsin luoksi marjalinnun, Jouhisorsan joutelohon, Haapanan halaeluhun. Kaks on kaunista yhessä, Kalevaista kasvokkaha, Soreaista suuksekkaha, Kahen päivät pääksekkähä, Otavaiset otsakkaha.

Sotaväki suuri kanssa Otti oikian asunnon, Esipää Istunmäellä, Toinen pää Toholahessa. Siit'ei käyty kirkon luona Kahen kuukauen sisällä, Eikä pappia pahaana Venäläiset veivät toisen, Toisen pelko vei pakohon. Silloin kuollehet kotona Selän saarissa mätäni, Ett'ei voinut vieä niitä Kirkkomäelle kaukaiselle, Eikä myöskään ennättänyt, Kun oli kuolo kummallinen, Asui tauti ankarampi.

Kaks' oli kaunista yhessä, Kalevaista kasvokkaha, Soriaista suuksekkaha, Kahen päivät pääksekkähä, Otavaiset otsakkaha. Kuu se kullalle kumotti, Hopialle päivä hohti; Puut kaikki punalle paistoi, Salot siintivät sinelle: Metsä meelle haiskahteli, Ahovieret viertehelle, Meiän kahen kauneutta, Kahen sorsan suoseutta, Aholinnun armautta, Makeutta marjalinnun. Läksin meren kylventähän.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät