Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Mutta on arpia, jotka eivät koskaan oikein parane, sielun arvet paljon vähemmin kuin ruumiin, ja totta on, että pohjolan suojelushenki vuoden 1721 jälkeen ei enää ollut sama kuin ennen. Ei Kaarle XII, ei Pietari Suuri eikä heidän aikakautensa synny kahdesti.
Ja yhä selvemmin hän tunsi, että jotakin tässä tapahtui semmoista, jota hän ei ymmärtänyt, jotakin paljon tärkeämpää kuin hän oli luullut tullessaan katsomaan niittokoneen käyntiä. Puolen tuntia levähtämättä niitettyään miehet palasivat takasin saran päähän, ja näkivät kohta, että kone oli sillä valin kaatanut enemmän kuin kahdesti sen minkä he.
Ettei hänestä ollut lapsen ammaksi, olemme me tämän kertomuksen alussa nähneet. Tuskin oli hän saanut rahan ja nähnyt kapteenin lähtevän, niin hän jätti Heikin mökkiin ja meni vaihtamaan rahan viinaksi. Kahdesti oli Heikki sattunut kapteenin seuraan ja kumpaisellakin kerralla oli häntä onnettomuus kohdannut. Tämä nykyinen onnettomuus, eipä sille voinut edellinen vertoja vetää.
Vähän häpeillänsä vastasi Jussi: "Minä olen tytyväinen sillä, minkä lautamies paraaksi katsoo." "No sitten ymmärrämme toisemme, eikä minulla ole mitään muuta sanottavaa, vaan mene nyt juttelemaan Annan kanssa, minun Mikon kanssa avioliitto-välikirjaanne tehdessäni. Sen valmiiksi tultua, lähetän sanan teille." Tätä ei tarvinnut Haavisten Jussille kahdesti sanoa.
Opettajaan kääntyen jatkoi hän: "Siitä on jo viisi vuotta, kun olin kirkossa, mutta kuulenhan minä sunnuntaisin tänne asti kun kelloja soitetaan, ja tiedän milloin jumalanpalvelus alkaa, silloin luen saarnan itsekseni. Ja kahdesti vuodessa tulee kirkkoherra minua ripittämään; se on herttainen mies tämä meidän kirkkoherra, hän käypi muutenkin minun luonani."
Mutta eipä tullut kenenkään mieleen, että varsinainen vaara, ellei joku satunnainen puuska niinkuin Kaarlo Kustaan aikuinen saattaisi enää näihin seutuihin ylöttyä. Haikea hairaus! Savon piti vielä kerta muuttua raja-maakunnaksi. Sen piti muun Suomen kanssa kärsiä vihollis-vallan kaikki kauhut. Kahdesti hävitettynä, se vihdoin oli rikki leikattava riiteleväin valtain sovittajaisiksi.
Uhkarohkeimmatkaan eivät olleet tämän sään aikana kuin kerran, korkeintaan kahdesti yrittäneet kahlaamaan jonkun kinoksen harjanteelle, vaan puolivälistä jo palanneet, kun tuuli viuhtoi joka puolelta ja pieksi lumella ja oli siihen paikalle kylmettää.
Molemmat naiset katselivat kirjan uutta sisältöä isoja, jäykkiä kirjaimia, piirretyt juuri kuin miekan kärjellä. Entä viimeinen lehti! huudahtivat molemmat yhteen ääneen. Tyhjä! Ja miksi ei Isokyröä? Me jouduimme tappiolle. Mutta vasta mitä urhoollisinta vastarintaa tehtyänne, vasta sitten, kun kahdesti olitte ajaneet vihollisen pakosalle ja vallanneet 6 kanuunaa, niinkuin itse olet kertonut...
Miihkali ei tahtonut vieläkään uskoa niin uskomatonta; sentähden hän sanoi: »Missä hän ei minua kuule, siellä et sinäkään häntä näe; mutta tässä ei saa mitään umpimähkään uskoa, pitää tietää.» »Minä luulen sitä sentähden», sanoi talonpoika, »että Antero on kahdesti käyttänyt meidän venettämme ja soutanut Tarhian yli itää kohti.
Kunpa saisi tuommoisen kuin oli varsa Pietilän isännällä! Kunpa saisi mutta mitenkäpäs sen sai!" Sitä mietti Simolan Pekka melkein päänsä puhki koko kesän. Viimein hän keksikin keinon. Hän näet tarjosi Pietiläiselle koko torppansa varsasta ja eläkkeestä. Nauraen suostuikin Pietiläinen kauppaan, mutta käski Pekan ensin ajattelemaan asiaa "kahdesti päänsä ympäri."
Päivän Sana
Muut Etsivät