United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tahtoisin kysyä jotain", sanoi Arne viimein, katseli Karia ja kaasi piipusta tuhkaa takalle "mitä sinä pidät Nils lukkarista?" "No niin! se on varmaankin viisas mies, ja lukenut mies, ja hyvä ääni hänellä on laulaa kirkossa". "Niin ja kunnollinen mies", jatkoi Arne puhaltaen piippuun, "kyllä kai hän on noin muutaman sadan taalarin omistaja?"
Sadat vuodet hän siinä jo seisonut on, nyt vain hän on valkea paasi, monet toivehet, itse toiveheton. hän ympäri yössä kaasi, moni talvi ja syys veren lämpimän hyys, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Ja, hänen, Ullan ei olisi tarvinnut antaa ollenkaan »hänen kautta kun Jumala näytti marikot»! Ja Ulla kaasi marjat kivenkuoppaan itseensä tyytyväisenä ja mahtavana kuin olisi kumassut suoraan Jumalan kouraan! Seuraavalla kerralla, kun mentiin joukolla marjaan, niin eksyivät. Mitäs minä sanoin? Minä sanoin, että hyvä ei seuraa! ilkamoi Ulla. Ja toisille tuli hirveä hätä.
Katseltuaan minua siksi kuin kävin toiseen kotlettiin käsiksi, lausui hän: "Tässä on lasillinen olutta teitä varten. Tahdotteko sitä nyt?" Minä kiitin häntä ja vastasin: "tahtoisin;" jolloin hän kaasi sitä kannusta isoon lasiin ja piti sitä ylöspäin päivää vastaan, että se näyttäisi kauniimmalta. "Silmäni kautta!" hän sanoi. "Onpa siinä koko joukko, eikö ole?" "On kyllä", vastasin minä hymyllä.
Kippari Worse avasi nurkassa seisovan ruokakaapin luukun, otti esille kaksi ympyriäistä Hollannin lasia ja kaasi kirsikkaviiniä Lauritsille ja vanhaa keltaista Jamaicaa itsellensä. "Kas niin!" sanoi Worse heidän juotuansa "kerro nyt surujasi ja huoliasi".
Hän kaasi kyllä, rivakkaasti iskien kirveellänsä, puun toisensa perästä; mutta kun puut alkoivat notkua ja horjua ja viimein omituisella huokaavalla äänellä ryskyen putosivat maahan, seisahtui hän ja kuunteli tuota outoa ääntä erämaassa, vieläpä kauan sen vaiettuakin.
Mutta sen sijaan, että olisi täyttänyt sen kalja-astiasta, hän kaasi hämmästyksekseni siihen puolet toisesta kupista. Se oli jotain sellaista jalomielisyyttä, joka sai minut pidättämään henkeäni. Jos setäni todellakin oli saituri, oli hän niin juuriaan myöten, että hän miltei sai paheen arvokkaalta näyttämään.
Koska Luoja näitä lausui, Juuttaat viimeisess' jutussa Pidit neuvoa pahoa, Luojan kahletta kutovat, Kuinka kiinin kaappajaisit Ilman syyttä surman ala. Kansoa kovin kavahdit, Sanovat sanoilla näillä: "Ei nyt aika myöden anna, Ett'ei juhlana jytinä, Nousis kansassa kapina." Silloin Siimonin majassa Oli Jesus ominensa, Voiteli vaimo narduksella, Kaasi päähän kaunihisen.
Oikein kermakahvia annetaankin. Vehnäleivosvatiin kaasi nyt Auno kerman tähteen, pani siihen muutamia sokeripaloja, noin parin kupin verran laski kahvia ja ojensi Hallille. Halli rupesikin lakkimaan, suupuolista vain pursui kermainen kahvi.
Mutta luento ei vielä ollut lopussa, taivas kaasi edelleen vettä ja ylimmäisen istuimelta välähteli, jylinää synnyttäen, voiman miekka; niin tuli sisäpiika kutsumaan Jaakko-herraa kiireisesti ylös kirkkoherran pateille. Ennemmin oli sinne jo apulainen neiti Eliinan kanssa kiiruhtanut. Mutta kaikista ensiksi oli sairas tahtonut puhutella Heleenaa ja kanttoria. Se oli ollut juhlallinen hetki.