Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ja niin se pani ilman aikojaan nousemaan ja katsomaan... Niinpähän oli, ei ollut se yksi muhkura murennettuna, sikseenpä oli eilen jäänyt. Vaikka joutihan tuon nytkin murentamaan. Sen tehtyään työnsi maisteri laatikon kiinni ja alkoi jatkaa päivällistä kävelyään edestakaisin lattialla.
Hän pysähtyy madonnansa eteen, koskettaa peitettä, ikäänkuin aikoisi nostaa sen pois, mutta ei tee sitä, puhaltaa pölyä sen päältä, tasoittelee sen laskoksia, jättää sen siihen ja jatkaa kävelyään. Sivuutamme pyhät, niitä millään tavoin erikoisemmin merkitsemättä kun ei hän, en minäkään, niiden tuottamatta mitään muutosta oloihimme ja mieliimme. Tulee uudenvuoden päivä.
Varakreivi kohotti päätään ja välinpitämättömällä äänellä, mitään ajattelematta, sanoi hänkin: Niin, täti Lison katselee meitä. Ja he jatkoivat haaveiluaan, hiljaista kävelyään rakkautensa hurmiossa. Mutta kaste peitti nurmikon ja yön viileys värisytti heitä hiukkasen. Menkäämme jo sisään, sanoi Jeanne. Ja he palasivat takaisin.
Nyt konttaa toverini makuulaverinsa alle ja huutelee siellä olevaan seinäventtiiliin. Avarat ilmaputket kulkevat väliseinien sisässä ja joka kopissa on lähellä lattiaa aukot. Niitäkin voi käyttää telefonoimiseen kerroksesta toiseen. Vyj kto? huutelee toverini ja kun toinen ei keskeytä kävelyään, alkaa hän syytää suustaan mitä pahankurisimpia haukkumasanoja.
Hän ei tietänyt kuinka kauan hän oli kulkenut: hän oli vaan jatkanut kävelyään, sisällisen halun pakosta päästä pois jyrinästä ja ihmisten seutuvilla, jota tunnemme silloin kun ajatukset voimakkaasti työskentelevät meissä.
Voihan hänen tunteensa kylläkin pian jäähtyä, ja aika tulee, jolloin minä merkitsen hänelle yhtä vähän kuin se ruohonkorsi, jota hänen jalkansa polkee, mutta kuitenkaan hän ei teeskentele, sillä ainakin nyt minä olen hänelle rakas.» Ja hän lisää: »Hän pyysi minua niin hartaasti tapaamaan itseään klo 5 iltaisin, ainakin seuraavana päivänä, niillä paikoilla, jotka hän oli valinnut jokapäiväistä kävelyään varten, mutta minä en luvannut mitään, ja minä tiesin kuitenkin, miten suuresti hän toivoi sitä.»
Aina kun hän kiivastui, kiivastui hän syystä, sillä hän oli muka kärsinyt vääryyttä. Eikö hänellä esimerkiksi vaimoonsa nähden ollut rajoittamattomat oikeudet? Hän myönsi nyt, ettei niin ollut. Mutta kuinka kauvan hän sen muistaisi? Siksi kun jälleen saapui juovuksissa kotiin. Kirous! hän ärjäsi, mutta laski alas kohotetun nyrkin ja jatkoi kävelyään.
Pohjalainen hyppäsi pulkkaansa ja huusi mennessään: Jos ajaakin, niin ei se sinun käskystäsi aja. En pelkää taikojasi! Hän ajoi täyttä laukkaa poispäin jäätä pitkin. Ryhmä hajosi, ja Panu jatkoi kävelyään. Hän oli keksinyt loitompaa voudin tuuhean turkiskauluksen ja meni häntä tapaamaan. Vouti oli suuri, lihava, pitkäviiksinen herra, puoleksi sotapuvussa.
Vinitius pysähtyi hetkeksi ja katsahti Petroniukseen oudosti, ikäänkuin ei hän koskaan olisi häntä nähnyt. Sitten hän taasen jatkoi kävelyään. Saattoi nähdä, että hän tukahdutti tunteenpurkauksen. Vihdoin oman voimattomuuden tunne, suru, kiukku ja voittamaton kaiho pusersi hänen silmiinsä kaksi kyyneltä, ja ne vaikuttivat Petroniukseen voimakkaammin kuin kaunopuheisimmatkaan sanat.
Siinä voi piillä hyvinkin pitkälle menevä juoni. LINDH. Minä kyllä epäilin sitä heti kohta. REHTORI. No niin, sitä vähemmin siis! Olisihan ollut suorastaan anteeksi antamatonta saattaa vaaraan koko vaivalloisesti rakennettu suunnitelma juuri, kun on toivoa sen onnistumisesta! LINDH. Hiljentää kävelyään. Tietysti.
Päivän Sana
Muut Etsivät