Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Seuraava todellinen kertomus opettaa meille, mitä semmoinen kärsiminen vaikuttaa, jota ei Jumala saa pyhittää, mitä se kärsimys myötänsä tuo, joka pipliassa sanotaan "maailman murheeksi". Tämä tapaus tuotti minun sieluuni syvän ja vakavan vaikutuksen, ja minä toivon, että kertomus siitä vaikuttaa samaa muissa. Jumala suokoon sen!
Saman kirouksen alaiseksi minä sittenkin joudun, jos uskallan vastustaa tuota maailmaa, jota sanotaan siveäksi. Me emme välitä siitä Meidän täytyy. Meidän ei täydy. Oh kuinka minä olen kärsinyt. Kärsimys on ollut minun elvyttäjäni ja kärsimys on ollut minun elämäni ainoa uskollinen toveri. Ja rakkaus. Sekin on ollut kärsimistä! Ja nyt! Nyt minä olen lamattu.
Mut kansa, jota tuhot löi, mi luopui kiistoistaan, jos harventuikin, murru ei, vaan herra on tän maan. Eloa vaatii kärsimys tää tuhatvuotinen: »Eloon tai kuoloon!» huudamme. Kaikk' kansat kuulkoot sen! Turhaanko verta vuotaneet niin monet rinnat ois, ja turhaan miehet isänmaan ne tuskiin riutui pois? Turhaanko järki, jäntevyys ja tahto tahraton jäis kiroukseen kitumaan? Se mahdotonta on!
Mutta ei tuo kärsimys sentään ollut koskaan niin aivan sietämätöntä ollut. Päinvastoin hän oli ajanoloon tottunut Liisan nykyiseen asemaan niin, että hän sitä tuskin huomasikaan. Tällä hetkellä esiintyi se seikka hänelle kuitenkin tuiki toisessa valaistuksessa.
Minä uskon, että se on todistus sielun äärettömyydestä, että me niin usein voimme tuntea paljoa syvemmin ja täyteläisemmin kuin hetken kärsimys eli ilo saattaa vaikuttaa meissä.
Minä tahdon antaa elämäni veljille! Koko sydämmestäni rukoilen sinua. Ei mikään kärsimys ole minulle liian raskas. Minä en pelkää mitään, vaan olen valmis kaikkeen. Niin, Isä, minä tiedän, että sinä täytät minun rukoukseni ja minä kiitän sinua jo, että minua kuulit. Kauemmin hän ei jaksanut olla koholla. Taas hänen täytyi nojautua kiveä vastaan. Mutta näin hän ei voinut enää rukoilla.
Turusen huulet jo hyvin hekkoilivat, niin että sulhanenkin näki asian kohta kypsyvän, ja hän meni vähäksi aikaa ulos. Melkein lopussa oli Malisen kärsimys, kun Turunen pasahti: Sinulla on tyttö. Mikä sitten, oli samanmallinen vastaus. Minulla on poika, näithän. Olkoon! Entäs kun on tyttö ja poika... »Entäs kun on ...» nyt helvetti! Niin, että kun on tyttö ja poika, niin mitähän niistä tulisi.
Se näyttää kokonaan eksyneen vankilan muurien sisäpuolelle, rikosten pakolliseen asuntoon, niinkuin ei säälivällä ihmisrakkaudella olisi arvokkaampaa hoideltavaa kuin rikoksen mustasta lähteestä pulppuava kärsimys.
Kaikki odottivat hänen yhä edelleenkin kieltävän, mutta noiden muutamain tuntien kuluessa oli merkillinen muutos tapahtunut onnettomassa naisessa. Kärsimys oli häneltä voimat vienyt; sen, mitä kaikkien muiden todistus ei ollut voinut aikaan saada, sen saivat aikaan lapsien kertomukset.
Mutta luuletko, että se on mahdollista? Etkö usko, että kärsimys kasvaa elämän keralla? Tarkoitan, sikäli kuin kehitymme, herkistymme ja hienostumme. Siispä minä en tahdo myöskään kehittyä enää! purskahti Johannes miltei kiivaasti. Sama vaikka tylsistyisin ja raaistuisinkin! Siitäpä vasta mahtaisit kärsiäkin, huomautti rouva Rabbing hiljaisesti. Siis tahdon pysyä sellaisena kuin olen.
Päivän Sana
Muut Etsivät