United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt kerron teille jotakin. Kun käyn ja silmäilen tuota Em'lymme sievää huonetta, tahdon tahdon tulla lestyksi", lausui Mr. Peggotty, äkkiä ääntänsä koroittaen "muuta en saata sanoa jollei minusta melkein tunnu, kuin kaikkein vähimmät kapineet olisivat hän itse. Minä nostelen niitä ja lasken niitä kädestäni ja kosken niihin niin vienosti, kuin ne olisivat Em'lymme.
"Mitä tänään olet kirjoitellut, isä?" sanoi Jenny nähdessään mun laskevan kädestäni kynän, joka välistä onki melkoisella vauhdilla paperin yli kiitänyt, sillä minulla on se taito siitä ajasta alkain omattu, kun kirjoitushuonettani usein pidettiin toisena lastenkamarina että voin lukea ja kirjoittaa kaikenlaisen ympärilläni vallitsevan hälinän ja melskeen kesken.
Millä sitten? kysyi sotamies levottomasti, havaitessaan ettei kaikki ollut vielä lopussa. Että menet ottamaan kirjeen toverisi taskusta. Mutta, huudahti roisto, sehän on toinen tapa ottaa minut hengiltä; kuinka tahdottekaan että menisin ottamaan kirjeen keskellä luotituiskua? Sinun täytyy mennä, muutoin, sen vannon, saat surmasi minun kädestäni.
Nyt ota kädestäni väsyneestä Eloni hyväst'jättö! WILHELM. Hyvästi! Hyvästi! AKSEL. Ystäväskö olin, Wilho? WILHELM. Mun ainoan'. Nyt ei mull' ole ketään. Ma kuolen eestä maani, kuninkahan; Mik' urho toivoo kuoloon parempahan? Ma turvall' luokses tulen, Jumalan'! Taas tapaan siellä Valpur rakkahani, Siell' Akselin hän ompi morsian, Siell' ei vie kenkään multa armastani. Oi, nuori Koitar kaunis!
Niin oli hän sitten yht'äkkiä kääntynyt metsätielle, mutta huutaa ei hän meille toisten rakuunain takia ollut uskaltanut. »Oli sentään Jumalan onni, ettei yksikään kuulistamme sattunut sinuun», sanoin kauhistuneena ajatellen sitä mahdollisuutta, että Riika olisi minun kädestäni saanut surmansa.
Siinä istuin nyt levollisesti puhellen, niinkuin äiti toisinaan puhelee peljästyneelle lapselleen ukon-ilman yöllä kovasti käydessä, ja Korin äiti kuunteli lapsen tavalla, pitäen kiinni kädestäni polttavilla sormillaan. Hetken kuluttua sanoi hän lauhkeammalla äänellä: "Nyt en tunne tuskaa; puhukaa enemmän Hänestä."
Annettu saapasnahka-tornista melkein viimeisenä päivänä ja luultavasti vuotena totisesti ihan viimeisenä». Niin seisoi luettavana nahkataulussa, jonka nyt hellitin kädestäni, ja taasen rupesi hän sinkoilemaan ylös kuuhun. Siinä matkani synkeä ja totinen tosi. JUHANI. Ihmeellistä, merkillistä ja hirmuista yht'aikaa. TIMO. Mutta oletpa kuitenkin oppinut lukemaan näillä harharetkilläs.
Me olimme jo ennen istuneet mättäälle, sillä olimme jo tulleet Kertun kodin näkösälle. Kerttu ei wetänyt kättään pois minun kädestäni! Hän kallisti päänsä minuun päin ja purskahti itkuun; minutkin walloitti itku, ja siinä itkeä nyyhkytimme yhdessä.
"Läpi-liipattu lurjus", ajatteli äiti. "Nyt vääntää hän vitsaa kädestäni; mutta en mar minä sitä hevillä anna", ja niin ei hän vastannut mitään Ollin kysymyksiin. Mutta Olli ei antanut perään. Hän teki itsensä vieläkin nöyremmäksi.