Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Tuntui niin kylmältä, eikö liene ollut sisilisko.» Hanna hyppäsi kivelle. Seisahtuivat kaikki kolme ja jäivät odottamaan Hetaa ja Anna Sohvia. »Emäntä, kuulkaa, onko täällä käärmeitä?» »Eihän noista ole tiedetty näillä seuduin.» »Entä sisiliskoja?» »Ei ole niitäkään.» Mentiin eteenpäin ja tultiin pian perille. Metsä loppui, niityn ja ruispellon takaa näkyi Pölläkän mökki.
"Varokaa itseänne," sanoi tämä, "sillä jos astutte ainoasti pari askelta oikeaan siitä paikasta, missä seisotte, niin olette vaarassa pudota käärmekuoppaan, joka on täynnä käärmeitä, sisiliskoja ja kaikenlaisia myrkyllisiä ja vaarallisia eläimiä ja silloin olisi vaikea pelastaa henkeänne." "Pelastakaa minua tästä murhaluolasta!" huusi sen vapiseva alkuun-pania, riippuen lujasti munkin kaulassa.
Petoeläimiä ja käärmeitä ei ensinkään ole, mutta sitä enemmän metsissä vilisee kaikenlajisia lintuja, joiden värit ja sointuisat laulut ovat yhtä viehättäviä. Saarilla on vähän nelijalkaisia eläimiä; ainoastaan koiria ja rottia tapasivat Englantilaiset siellä.
SUSANNA. Oss! älä nyt sitä tänne kanna! Siivoa se siellä minä tulen kyökkiin paikalla! KIRSTI. Se hyvä. Suomustetaanko tämä tämmöinen käärme, vai nyletäänkö? SUSANNA. Voi tuota noin mitenkäs sitä ennen tehtiinkään? Etkö sinä osaa ankeriasta siivota? Suomusta tietysti. KIRSTI, Se hyvä. Eihän meillä siellä maalla käärmeitä syödä. Eikä jo. "Käärme oli kavalin kaikkia eläimiä," sanoo raamattu.
Minkä pisti pistoksiksi, Minkä luhtoi luunvaloksi, Minkä hammasten kivuksi, Minkä äijytti ähyksi, Minkä muuksi turmioksi. Sainpa kyitä kymmenkunnan, Kääryn mustia matoja. Kynsin kyitä käännyttelin, Käsin käärmeitä pitelin, Mull' on kynnet kyynveriset, Käet käärmehen taliset, Niillä puskun pään puserran, Niillä tapan tauin nuolet Hiviöstä ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista.
Hän ummistaa silmänsä ja odottaa unta, mutta silloin alkaa polttavien luomien alla ilmestyä hänen eteensä päällekkäin, poikittain, sisäkkäin ja sekaisin tapahtumat ja ajatukset: pikku pojat aholla, suuri musta härkä ... sitten käärme pää pystyssä ... tappoiko hän sen, vai untako se oli? ... kaikki menee mullin mallin ... koko pyhä vuori horjuu, ja uhrikoivu kaatuu ... huutavia naisia ... ja taas käärmeitä ... häntä kannetaan .. hän avaa silmänsä eikä taas näe mitään, eikä muista, mitä äsken näki ... ei pääse selville, missä hän nyt on ... ummistaa taas silmänsä siitä päästäkseen.
Täällä voi elää ainoastaan muutamat eläimet, nimittäin kamelikurki, antilopi, rhinoceros ja lammas; senpätähden Buschmanit metsästävätkin sisiliskoja, käärmeitä, heinäsirkkoja ja muurahaisia. He voivat päiväkausia olla juomatta, kun vaan saavat nesteisiä kasveja pureskella. Heillä ei ole minkäänlaista erityistä asumusta, vaan viettävät yönsä koloissa ja puiden oksilla.
Tällä mäellä oli myös viljalta käärmeitä ja kilpikonnia, jotka viimemainitut olivat meille varsin outoja, emme olleet niitä koskaan nähneet. Ne muilopäät tulivat välistä teltteihimme ja kurkistelivat meitä oudoksuen kovan kuorensa alta. Jos häntä vähänkin hätyytit, oli se kyllä sukkela vetämään päänsä ja häntänsä piiloon kovan kuorensa alle ja oli olevinaan kuollut.
Puheensa päätti rosvo, nosti kädet molemmat, näyttäin kahta viikunata, ja huus: »Ne sulle, Taivas, tarjoon, ota!» Siit' asti käärmeitä ma suosin, niistä näät yksi kaulan häitä kiersi, niinkuin sanoa oisi tahtonut: Jo riittää! Ja toinen käsivarret väänsi hältä niin eespäin koukistuen vangiksensa, hän että liikuttaa ei niitä voinut. Pistoia, voi Pistoia!
Ja jäniksiä on ja on rasvaisia käärmeitä, ja tuon tuostakin heittää aalto rannalle kalan raadon, usein ketun itsensä kokoisen. Kalaa on, ja on lihaa ja munia yltä kyllin, eikä ole ketään muita näitä eväitä jakamassa. Voi, kuinka täällä on hyvä olla ja elellä raittiin ilman hengessä, jossa ei ole koskaan liian lämmin eikä koskaan liian kylmä!
Päivän Sana
Muut Etsivät