Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Maanviljelyksen vihainen vihollinen on hallayö. Moni talo on vuosittain niin paljastettu, että se ei voi peltotilkkuaan kylvetyksi saada. Asukkaat kiiruhtavat, koko vuoden nälkää nähtyään, syksyin pelloilleen leikkaamaan, ennenkuin jyvä on kypsymäänkään kerinnyt.
«Mikä minä olen?« kysyi nuorukainen. «Hallan panema jyvä olen minä. Minä olen mitätön maailmassa; mihin minä ryhdyn, pilaan minä kaikki. Työ, työ! Miks'en työhön pysty? Minun ruumiini on luja, minun käteni voi ja kumminkin teen minä aina haittaa. Minä en ansaitse työlläni petäjäistäkään syödäkseni«. «Ei«, lisäsi hän vähän matkaa käveltyänsä, «tässä on tapahtuva muutos.
Niin vähenee vuosi ja jyvä, kunnes avara aavikko on tyhjennetty, mutta merestä kohoo ankara santatunturi korkeuteen ylös, ehtii taivasten rajan; se nousee kun ihana Taborin vuori, muodostaen naisen rintaa, ja antaa viimein janoovalle sielulleni suloista virvoitusta. Ja sillon alkaa uusi aika. Mutta mitä sanot? GIOTTI. Onpa siinä pituutta. Eeh! CANZIO. Se riittää. GIOTTI. Sama kun ei koskaan.
ILMARINEN: Sen varsin valehteletkin. Ei totu Suvannon kansa ikänänsä yön iloihin. LOUHI: Tunne et kansoa Suvannon. Tanssitahan! Kansa ei valoa vaadi. ILMARINEN: Ehkä on hän oikeassa? Ehkä turhia uneksin? Ehk' ei muut valoa vaadi kuin ma yksin? Aatos synkkä! Mit' olen ma? Pisara olen, jyvä joukossa tuhanten voinko maailman valaista? LOUHI: Heitä jo unelmat herjat yön erakko yksinäinen!
Tämä vaikutti tosin, mutta enemmän toki Matin lupaus, että Leena seuraavana päivänä saisi herkku-juomaansa kokonaisen ankkurin. Leena asettui nyt ja vastasi miehensä kysymyksiin, niin selkeästi, kuin otran jyvä, joka kihelmöitsi hänen silmässänsä, teki sen hänelle mahdolliseksi. Hän jutteli muun muassa kapteenin onnettomuudesta, ja kun Matti sen kuuli, kirosi hän julmasti.
Halla tuskin pystyisi jyvään enää, sillä jyvä on valmis. Mutta hallaa ei näkynyt tulevankaan, sillä ilma oli kaunis ja lämmin ja taivas yleensä pilvessä. Johannes istui äitinsä vieressä takalla ja tavaili aapista. Hän oli nyt vihdoin ruvennut lukemaan. Tämä työ oli Johannekselle outoa. Hän oli ennen vapaana saanut hypätä metsäjärven rannat, kiivetä puissa ja olla omana herranaan.
Vastasi vaimo, "ettei se muulla lailla ole viljellyksi tullut kuin että hän ja lapset olivat hakanneet vähän maata pehmeäksi ja siihen viskanneet muutaman jyvän, josta aina joku jyvä tullut oli, että sitä pettuun sekoittaa taisi, ja oli hänellä myös lehmä ollut, joka viimeisestä ulos-laittauksesta jäljelle jäänyt oli, kuin ei ketään ollut, joka maata viljelisi ja ulosteot maksaisi.
Olet kiltti, oikein kiltti poika, vaan kovin hieno jyvä meidän myllyssämme jauhettavaksi. Kuka olisi uskonut noin siron pojan kasvavan vanhasta juuresta?" Isä puhui kuin hän olisi ollut sekä ylpeä että surumielinen. Tiesin hänet yhtä ylpeäksi kuin Stefan ja yhtä levottomaksi hänestä, kuin pieni valkea kanani oli ankan pojasta, sen veteen mennessä.
Karu maaperä ei anna mitään leipää, jokainen jyvä on väkivoimalla anastettava, ja sen tekeekin suomalainen, joka ei hellitä. Mutta kun laiho on päässyt hetimään, silloin saapuu halla veronkannolle ja nielee vuoden sadon. Pelastaaksensa henkensä täytyy väestön tyytyä pettuun, kun jauhoja ei riitä. Mutta sittenkin kynnetään lakkaamatta uudestaan ja kylvetään kestävyydellä, jolla ei ole vertaistaan.
Mutta voihan kieltäytyminen tässäkin suhteessa käydä velvollisuudeksi. Voihan sekin olla »kuolemista itsestään». Kaikki kuoleminen ei ole hedelmällistä. Jyvä voi mädätä myöskin kalliolla. Mutta hedelmätön kuolema ei kuulu jumalalliseen maailmanjärjestykseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät