Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Parran ajeltuansa kaasi vaarini ämpärillisen vettä päähänsä ja lausui, nyt minä olen viittä vuotta nuorempi; kunpa vaan suutari saisi uudet pieksusaappaani valmiiksi, niin olisin oikein keveillä leskenkengillä varustettu leskimies. Samassa läksi hän ulos saunasta juoksemaan ja hyppäsi jokeen. Pari kertaa hän ui joen poikki ja tuli sitten takaisin uudestaan kylpeäkseen.
Heidän kävellessään oli hän Herminan tukena, ja kun he levähtivät, silloin hän tyttöä auringon polttavilta säteiltä suojeli; vähitellen hän sai Herminan juoksemaan metsissä, kiipeemään vuorilla ja, sanalla sanoen, nauttimaan tuota vapaata, raitista nuoruuden elämää, josta tyttö, joka näihin asti oli elänyt melkein luostarin-tapaisessa hiljaisuudessa, ei ollenkaan tietänyt.
Milloin juoksee ketterä poika vanhusta piiloon, milloin vaatii hän opettajaansa kilpaa juoksemaan, aina sen mukaan mitä hänen pieneen päähänsä pistää. Opettajan muistuttaessa, ett'ei hän saanut niin raju olla, vastaa poika, että eihän nyt oppitunti ole ja että olihan hänen isänsä sanonut: "Antaa pojan mellastaa!" Nyt pisti päähän hauska tuuma.
Kaikeksi onneksi lähti hevonen siinä samassa juoksemaan, niin että ilma sai pitää hyvänänsä sen kepin pamauksen, jonka nimis-mies oli minulle tarkoittanut. Ei meillä ollut täyttä peninkulmaakaan kihlakunnan vanki-huoneesen jonka tähden joudummekin pian määrättyyn paikkaan.
Ruunikko oikein hartian voimasta rupesi liikuttelemaan aivan tajuttomaksi kangistuneita jalkojaan. Jukke nyki ohjaksilla, että juoksemaan, mutta ruunikko ei voinut. Se vaan kaiken vointinsa koetti kävellä, kun vielä näki että kotiin päin lähdetään, jossa kuitenkin vielä toivoi hoitoa. Jukke nyki, riuhtoi ja reutoi ohjaksilla, mutta ei se parannut.
Jesu veres voimalla, Elävällä sanalla Johda lasta eksyvää, Että luokses kerkeää! Anna runsain armosi, Kanna hautaan syntini, Uusi mulle sydän luo, Saastaisuudest' ero suo! Veres kuuma, juokseva, Kyynel kullanhohtava Pestäkseni tuottele, Riemun ve'ellä juottele! Muista, Herra, kuolevat, Vapisevat sairahat, Heiltäkin ett' toisinaan Väsyis kyynel juoksemaan.
«Mitä?« kysyi hän. «Sinun nimesi«, kertoi äiti. «Nimesi«, sanoi poika. «No, lue nyt kaikki! Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes«. Ja äiti pani kiini kirjan. Vaan poika katseli niin tarkasti ahventa, ettei hän kuullut mitään. Kun äiti siis pani kirjan kiini, luuli hän pääsevänsä ja lähti ilolla juoksemaan ahvenen luo. «Onko poika villissä!« huusi äiti.
Minä sieppasin pyssyni ja juoksemaan pois. Koirani läksi haukkuen minun perääni. Sekin oli säikähtänyt. Kotia tultuani tietysti en puhunut äidilleni sanaakaan kaikesta siitä mitä olin nähnyt, mutta kohdattuani Souvenir'in hitto ties miten se tuli kerroin hänelle kaikki tyyni.
Antaa hänen nyt vähän jäähdähtää tuon asian, ettei aivan rapa kurkussa lähdetä juoksemaan, sanoi Auno ja tyytyväisin kasvoin astui etumaisena pirttiin, missä Matti keltaisenkirjava kolttu yllään punaposkisena, kädet levällään nukkua reuotti kehdossaan.
Mutta sanonpa kerran vielä: papit ja virkamiehet kirjoinensa ja protokollinensa ovat ihmisten häijyt henget. Oh sinä musta sika! Voi päivää kirottua täällä! Niinpä nyt ylisniskoin meitä kohtaa kovan onnen nuijaukset ja ihmisten kiusanteot, että olen valmis juoksemaan pääni seinään. Oh sinä musta sonni!
Päivän Sana
Muut Etsivät