United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuori honkanen humisee nyt Junnon haudalla; sen ovat Manni ja Maissi siihen istuttaneet, sillä Junno oli niin eläissänsä määrännyt. He ottivat sen Salosta, kaksoisveljesten ensimmäisestä kodista. eli VANHAN T
Junno katsoi Salliin, sanoen: »Olisiko mahdollista, että saisin astua sisälle soittamaan morsiusparin kunniaksi?» Salli meni sisälle ja tuli vähän päästä taas takaisin, tuoden vastauksen, että viuluniekka saa mennä sisälle. Junno meni saliin.
Työnsä päätettyään Manni pyysi Maissia tulemaan kanssansa äitinsä haudalle. Mielellänsä Maissi lähti hänen kanssansa. Vakavina kulkivat molemmat, kunnes tulivat haudalle. Täällä alkoivat kyyneleet vieriä Maissin poskille, ja Manni lausui syvästi huoaten: »Junno raukka, missä hän lienee?»
Pian hän tuli takaisin, kätensä olivat vähän palaneetkin, mutta hän toi everstille, joka oli häntä odottamassa, kaikki muut kalliit tavarat paitsi arkun. »Sitä ei siellä ollut», vakuutti Näpsä. Eversti näki, että Kalle hänelle antoi kaikki, mitä huoneesta toi, mutta mihinkä oli arkku joutunut? Juuri heidän tätä ajatellessansa tuli Junno, Maissi sylissä.
Junno vastasi ainoastaan tyytyväisellä katsannolla, ja Maissi meni kartanoon huomaamatta Kallen pilkallista hymyä ja kateellista muotoa. Maissin sisälle tultua pyysi everstinna häntä tulemaan vinttikamariin kanssansa. Täällä oli hänellä kehykset, joissa peitto oli ommeltava. Everstinna näytti Maissille, missä pumpulit, vuori ja päällinen olivat.
Kultani ja hopeani on vaarassa.» »Eversti, ihmisen henki on vaarassa. Maissi tuolla vinttikamarissa on vaarassa.» »Mieletön! Sinne et enää voi mennä, se on myöhäistä. Tule, sanon minä!» huusi eversti ankarasti. »Pois tieltä!» kiljasi Junno, »mene itse pelastamaan jumaloitasi», ja riensi kuin lennossa portaita myöden vinttikamariin.
Ukon silmistä virtaili kyyneleet, kun näki rakkaan lapsensa jälleen aukaisevan silmänsä. »Isäni, missä on Junno?» oli Maissin ensimmäinen kysymys, »että saisin kiittää häntä, joka henkeni pelasti. Oi,» sanoi hän orpanansa nähdessään, »iäti olen sinulle kiitollisuuden velassa.» Velka oli suoritettu, sillä Junno oli ylen iloinen Maissin kiitoksesta.
Kalle säpsähti vähän, nähdessään Junnon, jonka hän nyt vasta huomasi. Tultuaan ulos hän sanoi itseksensä: »Manni!» »Tunnetteko veljeäni, koska hänen nimeänsä mainitsitte?» »Veljeänne? En, mutta eikö teitä juuri nimitetty Manniksi?» »Ei. Se on veljeni nimi, minä olen Junno.» »Hm, kuulin väärin. Teillä on veli?» »On. Hän on Eurajoella patruuna Palmun kasvattipoikana.»
Juuri hänen sitä sytyttäessään aukeni ovi, ja hyviin vaatteisiin puettu mies astui sisälle. »Hyvää iltaa!» sanoi mies. »Missä saisin kohdata everstiä?» »Kyllä hän on tuolla kartanossa; mutta kuka olette?» kysyi Kylvö. »Nimeni on Kaarlo Näpsä; olen tuleva everstin palvelijaksi.» »Junno, mene näyttämään Näpsälle, missä eversti asuu!»
Kalle pelästyi, jotta oli varsin hämmennyksiin joutumallansa, vaan samassa hän keksi hyvän keinon ja sanoi nyt huolettomasti: »Mitä tahdot, Junno?» »Tahdon kysyä: kuka oikeastaan olet? Mielestäni olen ennen nähnyt sinut. Miksi uhkasit äsken noin kamalasti? Kuinka sinä tunnet Maissin?» »Mitäs nyt horiset? Olenhan eversti Pöyhkösen palvelija enkä Maissi neidestä ole mitään puhunut.