Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025


Hän ei tahtonut kuin poikansa kristittyin julmaa vainoamista, ja varsinkaan läheisimpiä sukulaisiansa vastaan. Hänen tulinen vihansa, joka ilmaantui silloin kun hän huomasi tyttärensä hylänneen isäinsä uskon, oli jo kokolailla laimeentunut ja muuttunut lempeämmäksi surun tunteeksi pettyneestä toivosta ja rakkaudesta.

"Ei, ei, ei koskaan", huusi hän. "Se on julmaa, häpeällistä, mahdotonta." "Niin täytyy tehdä", sanoi Hildebrand aivan levollisena. "Ei, sanon minä", huusi kuningas kääntyen ovelle päin. Vakis oli hänen edessään. Hän tuijotti tähän. Silloin uskollinen palvelija heittäytyi itkien polvilleen. "Vakis", huudahti kuningas pelästyneenä, "mitä tietoja sinä tuot? "Tuletko sinä hänen luotaan?

Voi kuinka se on kauheata! kuinka hirveätä! kuinka julmaa! Tämmöisestä et ole koskaan romaanissakaan lukenut. Säikähdyttiin, pakoon pötkittiin joka paikassa; kuultuamme heidän tulostansa, pelkäsimme että he pistäisivät meidän kaupunkimme palamaan, että he ryöstäisivät meidät typötyhjiksi ja tappaisivat meidät.

Tämä sai minut syvästi ja herkeämättä miettimään elämän julmaa lakia, joka on uskonnon lähtökohta ja alkuperä ja kaiken kärsimyksen lähde.

Hänestä oli julmaa palata elämään, eikä vain siksi, että hänen ihana kevät-unelmansa oli lopussa, vaan siksi, että hän aavisti tämän armottoman taudin ainiaaksi riistäneen häneltä toivon tulla äidiksi, vaikka hän ei uskaltanut kysyä sitä lääkäreiltä. Ei hän juuri näyttänyt tunteitaan, hän ei koskaan puhunut tästä, mutta hänen sydämensä kuohui tuskaa ja katkeruutta.

Pitäisikö siis tappaa? Tai kuten eräs valtion virkamies ehdotteli, puhkoa silmät, sanoi Ignatij Nikiforovitsh voitonriemuisena nauraen. Niin, se olisi kyllä julmaa, mutta tarkoituksenmukaista.

Samassa piti koira kauhean julmaa rähäkkää ja ääntä, häristen ja huutaen, kuten peto ainakin; tuon rähinänsä takia ei koira kuullut Matinkaan tuloa. Poika oli aivan mustanpuhuvana ankaran peljästyksen tähden. Hän ei voinut puhua mitään, eikä paljon itkeäkään, juoksi vaan isänsä luo ja tarttui häneen kiinni. Siinä vapisi lapsi sitten, niinkuin haavanlehti.

Teit' en ma lemmettömiks syytä; teille En lapsen nimeä, en valtaa suonut; Nöyryyttä teilt' en velo: julmaa ivaa Siis tehkää vaan! Tass' olen orjananne, Hylätty, köyhä, heikko, kurja vanhus. Oletten toki halpoj' apureita, Kun, kahteen tytär-hylkyyn liittyneinä, Korkeuden voimat lasketten näin vanhaa Ja harmaapäätä vastaan. O! o! kurjaa!

Ollessaan laivaruumassa Feliksin sitoessa hänen haavansa pelastui Aadolf näkemästä julmaa kohtausta kannella, kun kaatuneet, pyörtyneet ja pahasti haavoittuneet erotuksetta heitettiin mereen.

"Jumalan ja kaikkein pyhimmän isän, mailman kristillisen kirkon haltian, nimessä minä kiellän tätä jumalatonta, verenhimoista ja julmaa taisteluunvaatimusta kahden kristityn ruhtinaan välillä, joitten hartioilla on se siunattu merkki, minkä alla he ovat toisilleen veljeyttä vannoneet. Onneton se, joka sen rikkoo! Englannin Richard, peruuta se jumalaton käsky, jonka tälle paronille annoit!

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät