United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta isä alkoi nyt ymmärtää, piti Anttia nyt hyvänä, oli hänelle ystävällinen... Ottaisi Antin pojakseen... Sitä hän ei enää epäillytkään. Ja se ilo lievitti kaikki murheiset mietteet. Mutta juuri näinä päivinä oli johtunut mieleen pelko, joka jäyti yötä päivää. Juhani vaani Antin henkeä. Niin hän oli Juhanin silmistä lukenut.
Juhani ymmärsi, mitä Hanna tarkoitti, ja hänen kasvonsa kävivät yhä kalpeammiksi. Pihalle asti kuului pirtistä ruikutusta ja huutoja, ja kuistin ovesta tuli höyryä sakeana. Hanna tunsi Juhanin käden omassaan vapisevan ja kuuli hänen sanovan: "En minä siitä asiasta mitään tiedä... Hukkuivathan muutkin jälkipään miehet..."
Samalla kun Hanna katosi polulle, joka vei taloon, ilmestyi kosken alta tulevaa polkua pitkin Paloniemen Heikki kalpeana, läähättäen silmissä levoton palo. Kun Kero-Pieti katsahti häneen, käänsi hän silmänsä poispäin... Hänelle kerrottiin kaikki, ja naisväki ruikutti hänen ympärillään. Hän näki poikansa Juhanin seisovan toisten kanssa kalliolla ja tunsi siellä myöskin Antin.
Tätä olivat jotkut odottaneetkin, kun sellaisia oireita alkoi Juhanissa yhä tiheämmin näkyä. Varsankalliolla se vika jo tuli, pääteltiin. Siitä saakka hän on ollut erilaisempi... Iisakki seisoi pitkän aikaa miettiväisenä Juhanin vieressä kuusen alla. Sääli hänen tuli Juhania. Isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen!
Mutta kun hän juuri sitä parhaillaan oli miettimässä, kuuli hän Juhanin kolistelevan kuistissa ja tulevan pirttiin rohkeammin askelin kuin tavallisesti. Uteliaana hän aukaisi pirttiin vievän oven ja tervehdittyään Juhania huomasi tämän hiihtäneen kiivaasti. "Läksin tuomaan uutisia", alkoi Juhani puhua.
Heikki tiesi kertoa, että tavattoman paljon oli lauttoja odotettavissa. Tuskin oli koskaan heidän hänen ja Iisakin eläessä yhtenä kesänä ollut niin paljon. "Laskumiehistä tulee nyt puute, kun sinäkin aiot perämiehen viran heittää", kuuli Hanna Heikin sanovan. "Koko Korpikosken lasku jää minun ja Juhanin niskoille. Sillä eipä taitaisi olla miestä, joka uskaltaisi..."
Hanna katsoi Juhanin tummiin silmiin, joihin hänen mielestään ilmestyi kummallinen kiilto. NUOTTANIEMEN talo oli korkean niemen nenässä jossa joki teki kaarevan polven kuin hevosenkengän. Talon ikkunoista näkyi suoraan pohjoisesta tuleva väylä, joka lankasuorana laski jyrkkien rantojensa välissä virtaavaa uomaansa pitkin taloon päin.
Meneppäs kuitenkin, Simeoni, peittämään hiilustaa tuhalla, ettei minun tarvitse huomen-aamulla karkkua kilkuttaa ja heinävihkoa heilutella, vaan pääsen kohta nakuttelemaan hirren päätä kuin punaharjainen tikka. Meneppäs. Lähti Simeoni tekemään Juhanin käskyä, mutta astui pian takaisin, tukka pystyssä ja silmät selällään päässä.
Vireä puna nousi Juhanin poskille, silmä salamoi ja hän vetäsi miekkansa, kohotti sen ja huusi rajusti: Jos tuota puhut todenperäisesti, niin maksaa se henkesi! Mutta Martti pysyi tyynenä. Ei Juhani, me kaksi emme saa riidellä. Luuletko, etten tiedä sinun rakastavan häntä yhtä lämpimästi kuin minäkin. Ja sittenkään et häikäile puhua hänestä tuolla tapaa ja uskoa
Hän näytti aikovan sanoa jotakin Hannalle, mutta ei sanonutkaan, vaan kääntyi jatkamaan matkaa Iisakin perässä. Hannaa puistatti. Tuntui kuin pelko ahdistaisi rintaa. Nyt hän ei tahtoisi kahden kesken Juhanin kanssa kävellä tätä polkua. Siinä johtui mieleen entisten paloniemeläisten villi veri... Ja melkein kuin tietämättään Hanna jäi isästänsä ja Juhanista jälkeen.