Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Vartija jätti hänet sisään ja poistui sanaakaan virkkamatta. D'Artagnan jäi seisomaan pöydän eteen ja rupesi tarkastelemaan tuota miestä. D'Artagnan luuli alussa joutuneensa jonkun tuomarin eteen, joka tutki papereitansa, mutta hän huomasi pian että mies kirjoitti, tai paremmin korjaili, eripituisia rivejä ja luki niitä, laskien tavuja sormillansa; hän näki olevansa runoilijan edessä.
Mutta mihin kuningas pysähtyi, siihen pysähtyivät myöskin muskettisoturit; tästä seurasi että d'Artagnan, joka oli vaan henkivartijaväessä, näki joutuneensa, ainakin hetkeksi, erilleen ystävistänsä Athoksesta, Porthoksesta ja Aramiksesta; tämä ero, joka nyt oli hänelle vaan ikävä, olisi varmaankin herättänyt hänessä todellista levottomuutta, jos hän olisi voinut arvata mitkä vaarat häntä uhkasivat joka puolelta.
Vielä kipeämmin koski savolaistuneesen sydämeeni eräs toinen uutinen, jonka kuulin siltä kuopiolaiselta vossikalta. Hän kertoi, että Viipurissa ei saa "oikeeta piimee, ei yhtä kokkelia." Viikingeistä minä viis veisaan, mutta voi kaupunkia, jossa ei ole piimää! Se maakauppias, jonka Viipuriin mennessäni Savon radalla tapasin, kertoi Kuopiossa joutuneensa pieneen vekseliasiaan.
Mutta hänkin tunsi pian joutuneensa saman kyllästymyksen valtaan, joka on kaikkien sellaisten kirouksena, joiden äly on heidän toimiaan ylevämpi, ja mikä ensinnä oli äkillisen intohimon puuskaa se laimeni vähitellen totutuksi tavaksi.
Kolmas, joka oli vallan vieras, piteli hänen vasenta kättään, kosketellen sitä pitkin pituuttaan kyynärpäästä olkapäähän asti, ja silloin teki niin kipeää, että Vinitius luuli joutuneensa kostajiensa käsiin. "Tappakaa minut!" huusi hän hampaitaan kiristellen. Mutta he eivät kiinnittäneet hänen sanoihinsa huomiota.
"Voipas pirkule, ettei ole ryssän laki!" lausui aliupseeri katkerasti ja poistui vähä ulommaksi. Taisi sentään huomata itsekin joutuneensa jo pois suunniltaan. Mutta kun meiltä ei häläkkä loppunut, hän pyörähti yht'äkkiä takasin ja muisti, että: "Rivissä ei saa äännellä!" "Saapi levon aikana!" "Kuka sen sanoi? Kuka se uskaltaa vastustaa esimiestään virkatoimessa?" Kuka lie ollut.
Mutta mistä hänen äskeinen rimpuilemisensa? Ah, nyt alan käsittää tuon omituisen tytön! Hän tuntee joutuneensa kohtalonsa eteen. Heti ensi silmäyksellä miehekäs hra Felseneck jo Haifan laiturilla hänet voitti! Nuori impi tahtoisi hiipiä hänen luokseen, mutta säikkyy itseään ja pyrkii pakoon. Pois laivasta! Pois laivasta!
Hän kaatui seljälleen; vieras herra laski miekan kärjen hänen kurkkunsa päälle ja herra Porthos, nähden joutuneensa vastustajansa valtaan, tunnusti itsensä voitetuksi. Silloin vieras kysyi hänen nimeänsä ja kuultuansa että hänen nimensä oli Porthos eikä d'Artagnan, ojensi hän hänelle kätensä, saattoi hänet takaisin tänne ravintolaan, nousi hevosensa selkään ja katosi.
Pitkään aikaan ei vastannut talon väki. Kaino Josefiina toisti: Kyllä kai tässä teillä sen verran yösijaa on? Ka onhan tässä... Vaikka viihtynetkö tuossa, tässäkään ... se kun tuokin yhä vain siitä siirapista jurnuttaa. Antti Juhana huomasi taas joutuneensa umpikujaan. Siitä pelastuaksensa hän murahti: Eipä ne olekaan hukkuneet, pojat. Häh?
Tuijottaa vain tyhjään ilmaan tai laskea koneellisesti seinäpaperin kuvioita. Kunnes hän jälleen huomasi harhapoluille joutuneensa, suuttui, rypisti otsansa ja kääntyi päättävästi papereihinsa. Tämä ensin! Sitten tuo kaikki muu. »Suomi tulevaisuuden valtiona!»
Päivän Sana
Muut Etsivät